Turvallisten koneinvestointien toteuttaminen suomalaisessa teollisuudessa, yhden toimittajan mallilla
Niemelä, Jari (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110527350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110527350
Tiivistelmä
Tutkimus tuo esille suomalaisen teollisuuden koneinvestointeihin liittyvät oleelliset lait, asetukset ja standardit, joita noudattamalla pyritään luomaan teollisuuden tuotantokoneista mahdollisimman turvallisia käyttää.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten koneinvestointeja tehdään Suomalaisessa teollisuudessa ja miten tulevaisuuden koneinvestoinnit voitaisiin toteuttaa entistä turvallisemmin, hyödyntäen yhden toimittajan mallia. Tutkimus hyödyttää teollisiin koneinvestointeihin liittyviä rooleja ja tahoja, jotka osallistuvat siihen joko suunnittelun, toteutuksen tai päätöksenteon osalta.
Työn tietoperusta kattaa Euroopan Yhteisön ja Suomen lainsäädännön, mukaan lukien niihin liittyvät standardit ja asetukset. Teoriaosuudessa käydään läpi riskien hallintaa, vaatimustenmukaisuuteen liittyviä asioita sekä toimijoiden vastuita koneinvestointeihin liittyen.
Tutkimusosuus kartoittaa konseptuaalisen käsitteenä yhden toimittajan mallin tuomia koettuja hyötyjä ja mahdollisia haittoja teollisuuden koneinvestoinneissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullisen tutkimuksen konstruktiivista ja induktiivista tutkimustapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tutkimusprosessi keskittyy aineiston keräämiseen ja analysointiin tavalla, joka ei perustu etukäteen määriteltyihin teorioihin tai hypoteeseihin. Itse konsepti yhden toimittajan mallista on luotu ennen tutkimuskyselyn toteuttamista, ei sen aikana. Tutkimus lähinnä tarkastelee yhden toimittajan mallin mahdollisia hyötyjä ja haittoja.
Yhden toimittajan, eli integraattorin puuttuessa, tilaaja joutuu usein ottamaan hieman nurinkurisesti koneasetuksen määrittämän ”valmistajan” roolin itselleen. Tämä johtuu siitä että kokonaisvaltaista, ulkopuolista integraattoria eli kokonaisvastuun kantajaa ei ole saatavilla. Jokainen konevalmistaja ja ohjelmistotuottaja vastaa omasta kokonaisuudesta, mutta sopimuksellisesti rajaa kokonaisuuden vastuunrajojensa ulkopuolelle. Tämä on ymmärrettävää sillä oman osaamisalueen ulkopuoliset työt ovat todennäköisesti tuntemattomia ja siksi riskipitoisia. Teollisuuden ulkopuolelta löytyy yhden toimittajan malleja, etenkin rakentamisen puolella. Siinä niin sanottu pääurakoitsija ottaa kokonaisvastuun myös muiden toimittajien puolesta ja rajaa sopimuksellisesti omaa riskiään. Johtopäätöksenä voidaan todeta että yhden toimittajan toimintamallille suomalaisessa teollisuuden koneinvestoinneissa olisi tilausta, ja siitä oltaisiin todennäköisesti myös valmiita maksamaan.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten koneinvestointeja tehdään Suomalaisessa teollisuudessa ja miten tulevaisuuden koneinvestoinnit voitaisiin toteuttaa entistä turvallisemmin, hyödyntäen yhden toimittajan mallia. Tutkimus hyödyttää teollisiin koneinvestointeihin liittyviä rooleja ja tahoja, jotka osallistuvat siihen joko suunnittelun, toteutuksen tai päätöksenteon osalta.
Työn tietoperusta kattaa Euroopan Yhteisön ja Suomen lainsäädännön, mukaan lukien niihin liittyvät standardit ja asetukset. Teoriaosuudessa käydään läpi riskien hallintaa, vaatimustenmukaisuuteen liittyviä asioita sekä toimijoiden vastuita koneinvestointeihin liittyen.
Tutkimusosuus kartoittaa konseptuaalisen käsitteenä yhden toimittajan mallin tuomia koettuja hyötyjä ja mahdollisia haittoja teollisuuden koneinvestoinneissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullisen tutkimuksen konstruktiivista ja induktiivista tutkimustapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tutkimusprosessi keskittyy aineiston keräämiseen ja analysointiin tavalla, joka ei perustu etukäteen määriteltyihin teorioihin tai hypoteeseihin. Itse konsepti yhden toimittajan mallista on luotu ennen tutkimuskyselyn toteuttamista, ei sen aikana. Tutkimus lähinnä tarkastelee yhden toimittajan mallin mahdollisia hyötyjä ja haittoja.
Yhden toimittajan, eli integraattorin puuttuessa, tilaaja joutuu usein ottamaan hieman nurinkurisesti koneasetuksen määrittämän ”valmistajan” roolin itselleen. Tämä johtuu siitä että kokonaisvaltaista, ulkopuolista integraattoria eli kokonaisvastuun kantajaa ei ole saatavilla. Jokainen konevalmistaja ja ohjelmistotuottaja vastaa omasta kokonaisuudesta, mutta sopimuksellisesti rajaa kokonaisuuden vastuunrajojensa ulkopuolelle. Tämä on ymmärrettävää sillä oman osaamisalueen ulkopuoliset työt ovat todennäköisesti tuntemattomia ja siksi riskipitoisia. Teollisuuden ulkopuolelta löytyy yhden toimittajan malleja, etenkin rakentamisen puolella. Siinä niin sanottu pääurakoitsija ottaa kokonaisvastuun myös muiden toimittajien puolesta ja rajaa sopimuksellisesti omaa riskiään. Johtopäätöksenä voidaan todeta että yhden toimittajan toimintamallille suomalaisessa teollisuuden koneinvestoinneissa olisi tilausta, ja siitä oltaisiin todennäköisesti myös valmiita maksamaan.