Naisten kokemuksia CPAP-hoidosta ja ohjauksesta sekä hoidon vaikutuksista heidän elämäänsä
Aho, Karoliina; Saarijärvi, Merja; Vesala, Mari-Leena (2008)
Aho, Karoliina
Saarijärvi, Merja
Vesala, Mari-Leena
2008
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110827688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110827688
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako CPAP-laitteen käyttö uniapneaa sairastavan naisen elämään ja mikä on ohjauksen merkitys hoidon onnistumiselle. Tutkimusaineisto on kerätty Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueelta huhti-elokuun 2008 aikana.
Käytimme tutkimusmenetelmänä kvantitatiivista tutkimusta, joka perustuu tilastollisiin, laskennalli-siin ja täsmällisiin tuloksiin. Toteutimme aineiston keruun ja tutkimuksemme kirjekyselynä, joka muodostui sekä monivalinta- että avokysymyksistä. Vastausprosentti oli 78,9 eli se oli hyvä. Analysoimme aineistoa tilastollisin menetelmin SPSS-tietokoneohjelman ja microsoft word 2007 excel ohjelman avulla. Avokysymyksiin käytimme sisällön analyysiä. Aineiston avulla pyrimme löytämään syitä suureen hoidon keskeyttämisprosenttiin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa uniapneaa sairastavista naisista on ylipainoisia, yli neljäkymmentävuotta täyttäneitä hoitoon tyytyväisiä naisia. Hoito koettiin miellyttäväksi, koska se muutti elämän laadun paremmaksi heti hoidon aloituksen jälkeen. Suurimmiksi ongelmiksi koettiin maskin sopimattomuus, laitteesta lähtevä ääni ja nenän limakalvojen kuivuminen. Vastanneista melkein puolet olivat keskeyttäneet hoidon jossain vaiheessa näiden ja/tai muiden ongelmien takia, mutta jatkaneet sitä kuitenkin myöhemmin. Muita ongelmia olivat muunmuassa häpeän tunne, flunssa joka esti laitteen käytön, maskista jäävät rumat jäljet ja muiden vähättelevät asenteet sairautta kohtaan.
Ohjauksesta heränneet mielipiteet olivat ristiriitaisia; 77,7 % vastanneista koki, että ohjausaikaa oli riittävästi, mutta avokysymyksissä tuli esiin useasti, että aikaa oli varattu riittämättömästi ohjauksel-le. Lisäksi naiset kokivat, että ohjauskertoja pitäisi olla useampi ja kontrolleja tiheämmin. Ohjaajalta odotettiin kannustavaa ja motivoivaa työotetta. Syyllistämistä omasta tilastaan pelättiin. Kiinnostus vertaistukiryhmiä ja sopeutumisvalmennusta kohtaan oli suuri. Lisäksi yhdistystoiminnasta ja luentotyyppisistä asioista haluttiin lisää tietoa. Naiset toivoivat myös, että hoidon suunnittelun ja toteutuksen aikana otettaisiin myös perhe huomioon.
Käytimme tutkimusmenetelmänä kvantitatiivista tutkimusta, joka perustuu tilastollisiin, laskennalli-siin ja täsmällisiin tuloksiin. Toteutimme aineiston keruun ja tutkimuksemme kirjekyselynä, joka muodostui sekä monivalinta- että avokysymyksistä. Vastausprosentti oli 78,9 eli se oli hyvä. Analysoimme aineistoa tilastollisin menetelmin SPSS-tietokoneohjelman ja microsoft word 2007 excel ohjelman avulla. Avokysymyksiin käytimme sisällön analyysiä. Aineiston avulla pyrimme löytämään syitä suureen hoidon keskeyttämisprosenttiin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa uniapneaa sairastavista naisista on ylipainoisia, yli neljäkymmentävuotta täyttäneitä hoitoon tyytyväisiä naisia. Hoito koettiin miellyttäväksi, koska se muutti elämän laadun paremmaksi heti hoidon aloituksen jälkeen. Suurimmiksi ongelmiksi koettiin maskin sopimattomuus, laitteesta lähtevä ääni ja nenän limakalvojen kuivuminen. Vastanneista melkein puolet olivat keskeyttäneet hoidon jossain vaiheessa näiden ja/tai muiden ongelmien takia, mutta jatkaneet sitä kuitenkin myöhemmin. Muita ongelmia olivat muunmuassa häpeän tunne, flunssa joka esti laitteen käytön, maskista jäävät rumat jäljet ja muiden vähättelevät asenteet sairautta kohtaan.
Ohjauksesta heränneet mielipiteet olivat ristiriitaisia; 77,7 % vastanneista koki, että ohjausaikaa oli riittävästi, mutta avokysymyksissä tuli esiin useasti, että aikaa oli varattu riittämättömästi ohjauksel-le. Lisäksi naiset kokivat, että ohjauskertoja pitäisi olla useampi ja kontrolleja tiheämmin. Ohjaajalta odotettiin kannustavaa ja motivoivaa työotetta. Syyllistämistä omasta tilastaan pelättiin. Kiinnostus vertaistukiryhmiä ja sopeutumisvalmennusta kohtaan oli suuri. Lisäksi yhdistystoiminnasta ja luentotyyppisistä asioista haluttiin lisää tietoa. Naiset toivoivat myös, että hoidon suunnittelun ja toteutuksen aikana otettaisiin myös perhe huomioon.