Palvelevan puhelimen päivystäjien motivaatio ja jaksaminen Kalajoen rovastikunnan alueella

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Palvelevan puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät jaksavat Kalajoen rovastikunnan alueella. Toteuttamani kyselyn avulla pyrin kartoittamaan mistä motivaatio työhön löytyy, miten heidän jaksamisestaan huolehditaan ja mitä keinoja heillä itsellään on työssä jaksamiseen.

Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2007 kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa oli sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kysely lähetettiin postitse 60 vapaaehtoiselle Palvelevan puhelimen päivystäjälle. Aineisto käsiteltiin nimettömänä ja luottamuksellisesti. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen.

Kyselyyn vastasi 35 päivystäjää 60.stä. Tulokset osoittivat, että päivystäjät voivat hyvin. Päivystäjänä toimimisen mielekkyys löytyy halusta auttaa ja tukea lähimmäisiä. Tärkeimmiksi voimavaroiksi työssä jaksamiseen päivystäjät nostivat muiden päivystäjien kanssa keskustelun sekä tunteen siitä, että on todellisuudessa ehkä voinut auttaa. Myös soittajilta saatu positiivinen palaute auttaa jaksamaan. Koulutusta ja työnohjausta on suurimman osan mielestä sopivasti, vaikka tässä työssä elämänkokemus ja useamman vuoden ajan päivystäjänä toimiminen varmasti opettavat enemmän kuin mikään koulutus.

The purpose of this study was to examine how the volunteers of the telephone service are coping at work in the deanery of Kalajoki. The purpose was to find out, with the help of questionnaire where they get their motivation, how their wellbeing at work is taking care of and how they take care of it by themselves.

The data for the thesis were collected in the spring of 2007 through a survey. The questionnaire was sent to 60 volunteers of the telephone service. The data were processed anonymously and confidentially. The research was quantitative.

35 of 60 questionnaires were returned. The result of the research shows that volunteers of the telephone service are doing well. The main reason for why they chose to do this work was their desire to help and support people. As one the primary resources at work they mention conversations with other volunteers and the feeling that you really help someone. And, of course positive feedback from the callers helps to carry on. Most of the volunteers think that there is enough training and guidance for the work, even if in this kind of work experience of life and working as a volunteer for a few years teaches more than any education.