Perhehoidon näkymättömät lapset

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Perhehoitoliitolle siitä, kuinka sijaisperheiden biologisia lapsia voitaisiin tukea, kun perheeseen muuttaa sijoitettu lapsi. Opinnäytetyön tarkoitus oli haastatteluiden avulla selvittää vastaus tutkimuskysymykseen ’’Millaista tukea sait sijoittavalta kunnalta/hyvinvointialueelta ja millaista tukea olisit kaivannut?’’.

Opinnäytetyöhön sisällytettiin lähteisiin perustuvaa tietoa opinnäytetyön tietoperustaan mahdollisimman kattavasti ja niin, että tietoperustan ja tuloksen välinen yhteys olisi selkeä ja yhteensopiva. Tietoperusta aloitettiin lastensuojelun tehtävän tarkastelulla. Lisäksi tarkastelussa käsiteltiin lapsen tai nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle, sijaishuoltoa tukitoimena sekä perhehoitoa lastensuojelun sijaishuollon muotona. Tietoperustassa nostettiin esiin myös perhetematiikkaa, jossa tarkasteltiin perhedynamiikkaa, lapsen tarpeita perheessä, vanhemmuuden tehtävää sekä sijaissisaruutta biologisten ja sijoitettujen lasten välillä. Opinnäytetyössä esitettiin myös aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkielmana. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa haastattelua ja sisällönanalyysimenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastatteluun osallistui viisi henkilöä, jotka kertoivat omista kokemuksistaan biologisina lapsina kasvamisesta sijaisperheessä. Kaikki haastateltavat olivat jo täysi-ikäisiä, jotta lapsuudenkokemuksista oli kulunut aikaa ja omaa lapsuutta oli helpompi reflektoida. Avoimen haastattelun avulla haastattelut saatiin toteutettua keskustelunomaisesti.

Opinnäytetyön tuloksena voitiin todeta, että biologiset lapset jäivät lähes näkymättömiksi sijoittavan kunnan tai hyvinvointialueen toimesta. Huomioon ottaminen oli ollut satunnaista ja ohimenevää sekä usein niin, että muu perhe oli ollut tilanteessa läsnä. Haastatteluiden perusteella voitiin todeta, että biologiset lapset olisivat kaivanneet ammattilaisen tukea ja kahdenkeskeisiä keskusteluja, joissa tunteitaan sekä ajatuksiaan olisi voitu käydä luottamuksellisesti läpi.

Sijaisperheiden biologisten lasten huomiointia sijoitusprosessin aikana olisi syytä tarkastella ja kehittää. Haastatteluiden perusteella suurin tarve oli yksilölliselle huomioinnille ja keskustelulle, jossa ei tarvitsisi pohtia salassapitovelvollisuutta eikä sitä, että loukkaisi sijoitettua lasta tai omia vanhempiaan. Myös vertaistuen tärkeys korostui haastatteluissa ja jokainen koki, että vertaistuella olisi ollut suuri vaikutus omiin voimavaroihin. Sijaisperheiden biologisten lasten tekemä työ sijaissisaruksina on tärkeää ja hekin ansaitsevat tulla nähdyiksi sekä kuulluiksi.