LASTEN MIELIPAIKAT PÄIVÄKODIN TILOISSA JA LASTEN VAPAASTI VALITTAVAN TOIMINNAN ILMENTYMINEN NIISSÄ
Salonen, Mari (2015)
Salonen, Mari
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502021811
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502021811
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin mitkä olivat lasten mielipaikkoja päiväkodin sisätiloissa ja miten lapset kuvailivat mielipaikkojaan. Lisäksi selvitettiin, mitä lapset tekivät mainitsemissaan tiloissa vapaan leikin ja -toiminnan aikana, oliko lasten toiminta sosiaalista sekä millaisia välineitä lapset käyttivät mielipaikoissaan.
Tutkimus tehtiin kymenlaaksolaisen päiväkodin 3–5-vuotiaiden lasten ryhmässä ja kyseessä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, johon osallistui 10 lasta. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin haastattelua, havainnointia, päiväkodin fyysisten tilojen kartoitusta ja mielipaikkojen valokuvausta.
Lapset kuvailivat sellaisia paikkoja mieluisiksi, joissa saattoi leikkiä, rakentaa, pelata pelejä ja katsella kirjoja. Myös mahdollisuus lepoon ja yksin toimimiseen mainittiin. Vastauksissa ei tuotu esille mitään varsinaiseen fyysiseen tilaan liittyvää, mutta sen sijaan tilassa olevia välineitä mainittiin.
Mielipaikoissa otettiin vapaan toiminnan aikana kontaktia toisiin lapsiin tai aikuiseen lukuun ottamatta yhtä paikkaa, jossa haluttiin toimia myös yksin. Valmiita välineitä käytettiin jokaisella havainnointikerralla koko ajan kolmessa mielipaikassa. Kahdessa tilassa käytettiin valmiiden välineiden lisäksi ei-valmiita välineitä. Yksi mielipaikoista erottui selvästi muista välineiden käytön osalta, sillä siellä leikittiin myös ilman välineitä, mielikuvituksen varassa.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ei-valmiita välineitä käytettiin niissä mielipaikoissa, joissa niitä oli helposti saatavilla. Legohuoneen käytäntö rakennelmien säilyttämisestä näytti tukevan ja lisäävän lasten välistä vuorovaikutusta. Lepo- ja leikkihuoneen sekä kotileikkihuoneen välineistö ja lattiatila näyttivät mahdollistavan usean lapsen mielikuvituksellisia leikkejä, joissa leikki ikään kuin laajeni teemasta toiseen.
Tutkimus tehtiin kymenlaaksolaisen päiväkodin 3–5-vuotiaiden lasten ryhmässä ja kyseessä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, johon osallistui 10 lasta. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin haastattelua, havainnointia, päiväkodin fyysisten tilojen kartoitusta ja mielipaikkojen valokuvausta.
Lapset kuvailivat sellaisia paikkoja mieluisiksi, joissa saattoi leikkiä, rakentaa, pelata pelejä ja katsella kirjoja. Myös mahdollisuus lepoon ja yksin toimimiseen mainittiin. Vastauksissa ei tuotu esille mitään varsinaiseen fyysiseen tilaan liittyvää, mutta sen sijaan tilassa olevia välineitä mainittiin.
Mielipaikoissa otettiin vapaan toiminnan aikana kontaktia toisiin lapsiin tai aikuiseen lukuun ottamatta yhtä paikkaa, jossa haluttiin toimia myös yksin. Valmiita välineitä käytettiin jokaisella havainnointikerralla koko ajan kolmessa mielipaikassa. Kahdessa tilassa käytettiin valmiiden välineiden lisäksi ei-valmiita välineitä. Yksi mielipaikoista erottui selvästi muista välineiden käytön osalta, sillä siellä leikittiin myös ilman välineitä, mielikuvituksen varassa.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ei-valmiita välineitä käytettiin niissä mielipaikoissa, joissa niitä oli helposti saatavilla. Legohuoneen käytäntö rakennelmien säilyttämisestä näytti tukevan ja lisäävän lasten välistä vuorovaikutusta. Lepo- ja leikkihuoneen sekä kotileikkihuoneen välineistö ja lattiatila näyttivät mahdollistavan usean lapsen mielikuvituksellisia leikkejä, joissa leikki ikään kuin laajeni teemasta toiseen.