Sosionomin dialoginen valmius edistää psykososiaalista työhyvinvointia

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sosionomin dialogisia valmiuksia edistää psykososiaalista työhyvinvointia. Maailmaa ja työelämää koskevat muutokset ovat lisänneet työhön liittyviä paineita. Työhön liittyvä paine heijastuu työn psykososiaaliseen kuormittavuuteen ja pitkittyessään voi johtaa työuupumukseen tai mielenterveyden häiriöihin. Hyvä työhyvinvointi lisää työn mielekkyyttä ja parantaa työn laatua.

Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli yleisesti tarkastella ja arvioida sitä, miten sosionomin dialogisia valmiuksia voitaisiin hyödyntää psykososiaalisen työhyvinvoinnin edistämisessä ja psykososiaalisten kuormitustekijöiden ehkäisyssä. Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella työhyvinvointia ja työhyvinvointiin liittyviä kuormitustekijöitä psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta eli psykososiaalisesta näkökulmasta. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka menetelmäksi valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta tutkimusartikkelista, jotka on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Aineistosta nousi esille vuorovaikutus- ja dialogitaitojen kehittämistarve. Tuloksista kävi ilmi, että dialogisilla toimintatavoilla on saatu myönteisiä tuloksia elämälaatuun ja työhyvinvointiin. Dialogisuuden avulla voidaan vahvistaa molemminpuolista ymmärrystä ja tunnistaa työyhteisössä esiintyviä kehitystarpeita. Koulutuksen ja osaamisen puolesta sosionomilla olisi riittävä ymmärrys edistää työyhteisön hyvinvointia ja tunnistaa psykososiaalisten kuormitustekijöiden piirteitä työyhteisössä.