Psykososiaalinen turvallisuus nuorten aikuisten kohtaamisessa

Abstract

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät nykyaikana ovat merkityksellisiä nuorten aikuisten psykososiaalisesti turvallisessa kohtaamisessa. Aihe opinnäytetyölle sai alkunsa toimeksiantajan ja tekijän havainnoista sekä mielenkiinnosta selvittää hiljaista tietoa nuorten aikuisten kokemasta turvattomuuden tunteesta, joka vaikeuttaa kanssakäymistä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Parisuhdekeskus Katajan Asiaa ihmissuhteille -hankkeelle turvattomuus- ja kohtaamattomuuskokemusten taustalla olevista tekijöistä 18–29-vuotiailla nuorilla aikuisilla.

Tuotosta hyödynnetään Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija- ja kohtaamistyössä sekä eri foorumeiden vaikutustyössä, jossa pyritään parantamaan nuorten aikuisten kohtaamistaitoja muun muassa psykoedukaation keinoin. Tietoa voidaan soveltaa ja hyödyntää myös laajemmin sosiaalialalla nuorten aikuisten kanssa tehtävässä asiantuntija- ja kohtaamistyössä. Lisäksi opinnäytetyössä annettiin ääni nuorten aikuisten kokemuksille nykyajasta.

Opinnäytetyön tietoperusta rakentui kolmesta näkökulmasta. Ensimmäinen oli 18–29-vuotiaat nuoret aikuiset. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä oli teoria muotoutuvasta aikuisuudesta, sen erityisestä kehitysvaiheesta, kehitystehtävistä ja ominaispiirteistä. Toinen taustateoria koostui psykososiaalisen turvallisuuden tekijöistä ja ulottuvuuksista. Kolmas oli kohtaaminen, jossa painopiste on nuoren aikuisen ja ammattilaisen keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Tutkimusote oli monimenetelmällinen ja tutkimusprosessi kehkeytyi vähitellen rakentaen tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan. Tässä opinnäytetyössä monimenetelmällisyys koostui kahdesta eri aineistosta ja sekä laadullisista että määrällisistä tutkimusmenetelmistä. Laadullisia menetelmiä hyödynnettiin ryhmähaastattelussa, joka analysoitiin sisältöanalyysilla ja tulosten tulkinnassa käytettiin fenomenologista päättelyä. Määrällisiä menetelmiä taas käytettiin kyselytutkimuksessa. Ryhmähaastattelu toteutettiin ensin ja ryhmähaastattelusta kerättyä tietoa hyödynnettiin kyselylomakkeen kysymysten laatimisessa. Kyselyllä haettiin vastauksia 18–29-vuotiailta nuorilta aikuisilta siitä, mikä on merkityksellistä kohtaamisessa ja mikä edistää tai estää turvallisuuden kokemusta ammattilaista tavatessa.

Tulokset vastasivat tutkimusongelmaan ja tukivat käytettyä teoriapohjaa. Sekä ryhmähaastattelulla saadun että kyselyllä kerätyn aineiston tulosten perusteella oli todennettavissa, että nykyaikana nuorilla aikuisilla on kokemuksia psykososiaalisesta turvattomuudesta, joka hankaloittaa kanssakäymistä. Syyt ilmiön taustalla ovat moninaisia ja kompleksisia, mutta johtopäätösten mukaan syyt kulminoituvat psykososiaalisena turvattomuutena. Tulosten mukaan nuorten aikuisten on muun muassa jokseenkin haastavaa ilmaista eriäviä mielipiteitään ammattilaiselle. Vastaukseksi tähän ammattilaisen tulisi vahvan vuorovaikutusosaamisen ohella tunnistaa nykyajan yhtäältä yhteiskunnallisia muutoksia ja toisaalta globaaleja haasteita, jotka ovat mahdollisesti kytköksissä nuoren aikuisen kokemaan psykososiaaliseen turvattomuuteen.