Aktiivisten ja passiivisten rahastojen suorituskyvyn vertailu
Ahonala, Tuomas (2024)
Ahonala, Tuomas
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131636
Tiivistelmä
Tutkimuksessa vertailtiin Suomeen rekisteröityjen aktiivisesti hallinnoitujen osakerahastojen ja passiivisten indeksirahastojen suorituskykyä vuosina 2014–2024. Tutkimuskysymys keskittyi siihen, kumpi rahastotyyppi on suoriutunut paremmin, ja analyysi toteutettiin tarkastelemalla rahastojen pitkän aikavälin tuottoa ja riskiä.
Teoreettisena viitekehyksenä toimivat sijoitusteorian keskeiset käsitteet, jotka tukevat tuoton ja riskin arviointia. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista analyysimenetelmää, ja aineistona käytettiin Suomen Sijoitustutkimus Oy:n rahastoraportteja. Rahastojen suoriutumista arvioitiin tuoton, volatiliteetin ja Sharpen luvun perusteella.
Tulokset osoittivat, että passiiviset rahastot tuottivat keskimäärin paremmin kuin aktiiviset rahastot, osittain alhaisempien hallinnointikulujen vuoksi. Passiivisten rahastojen volatiliteetti ja Sharpen luvut viittasivat alhaisempaan riskitasoon ja parempaan riskikorjattuun tuottoon. Kuitenkin tietyt aktiiviset rahastot osoittivat, että aktiivinen salkunhoito voi tuottaa kilpailukykyistä riskikorjattua tuottoa tietyissä markkinasegmenteissä. Rajalliseen otantaan ja ajanjaksoon liittyen laajempi otanta ja pidempi tarkastelujakso voisivat syventää ymmärrystä rahastojen pitkän aikavälin suoriutumisesta.
Teoreettisena viitekehyksenä toimivat sijoitusteorian keskeiset käsitteet, jotka tukevat tuoton ja riskin arviointia. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista analyysimenetelmää, ja aineistona käytettiin Suomen Sijoitustutkimus Oy:n rahastoraportteja. Rahastojen suoriutumista arvioitiin tuoton, volatiliteetin ja Sharpen luvun perusteella.
Tulokset osoittivat, että passiiviset rahastot tuottivat keskimäärin paremmin kuin aktiiviset rahastot, osittain alhaisempien hallinnointikulujen vuoksi. Passiivisten rahastojen volatiliteetti ja Sharpen luvut viittasivat alhaisempaan riskitasoon ja parempaan riskikorjattuun tuottoon. Kuitenkin tietyt aktiiviset rahastot osoittivat, että aktiivinen salkunhoito voi tuottaa kilpailukykyistä riskikorjattua tuottoa tietyissä markkinasegmenteissä. Rajalliseen otantaan ja ajanjaksoon liittyen laajempi otanta ja pidempi tarkastelujakso voisivat syventää ymmärrystä rahastojen pitkän aikavälin suoriutumisesta.