Kiintymyssuhteiden tunnistaminen lastensuojelun intensiivihoidossa

Abstract

Opinnäytetyöni oli kehittämistyö. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tuottaa perehdytysopas kiintymyssuhteista lastensuojelun intensiivihoitoon. Opinnäytetyöni tavoitteena oli vahvistaa intensiivihoidossa työskentelevien ammattilaisten tietoisuutta kiintymyssuhdeteoriasta. Intensiivihoito on osa lastensuojelun sijaishuoltoa, joka keskittyy tarjoamaan yksilöllistä ja intensiivistä hoitoa lasten ja nuorten erityishaasteisiin. Tarve selkeälle ja tiiviille perehdytysoppaalle oli ilmeinen. Oppaan tarkoituksena oli tukea lapsen päivittäistä kohtaamista sekä tunnekehityksen ymmärtämistä. Opas toimii työkaluna, joka auttaa ammattilaisia kohtaamaan lapsia ja ymmärtämään heidän kokonaisvaltaista tunnekehitystään.

Kiintymyssuhde viittaa lapsen ja hänen ensisijaisen hoivaajansa väliseen tunnesuhteeseen, joka muodostuu varhaislapsuudessa. Tämä suhde on keskeinen lapsen emotionaalisen, sosiaalisen ja psykologisen kehityksen kannalta. Kiintymyssuhteen laadulla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia siihen, miten lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, muodostamaan ihmissuhteita ja selviämään stressaavista tilanteista. Kiintymyssuhteet voidaan jakaa neljään eri kategoriaan: turvalliseen, välttelevään, ristiriitaiseen ja jäsentymättömään kiintymyssuhteeseen.

Opinnäytetyöni keskittyi erityisesti turvattomiin kiintymyssuhteisiin ja siihen, miten turvaton kiintymyssuhde voitaisiin kohdata lastensuojelun intensiivihoidossa kokonaisvaltaisesti sekä kuinka auttaa kiintymystä kehittymään turvalliseksi. Opinnäytetyöni tietoperusta koostuu kiintymyssuhdeteoriasta kertovaan ammattikirjallisuuteen sekä teoreettisiin sähköisiin lähteisiin.

Teoreettisen tiedon perusteella olen opinnäytetyöni kautta päätynyt siihen lopputulokseen, että niin lastensuojelussa kuin muilla sosiaalialan toimijoilla on erityisen tärkeää olla tietoisia kiintymyssuhdeteoriasta sekä erityisesti kiintymyssuhdevaurioiden ilmenemisestä lapsilla ja nuorilla. Lapsen kasvu ja kehitys voivat saada merkittävää tukea, jos kiintymyssuhdevauriot tunnistetaan ja huomioidaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä mahdollistaa sen, että niihin voidaan puuttua oikea-aikaisesti ja asiantuntevasti, mikä tukee lapsen hyvinvointia ja kokonaisvaltaista tunnekehitystä parhaalla mahdollisella tavalla.