Häirintä ja epäasiallinen kohtelu työpaikalla

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on häirintä ja epäasiallinen kohtelu työpaikalla. Työn tarkoituksena on tutkia työnantajan lainmukaisia velvoitteita häirintätapauksissa sekä mitä häirintä ja epäasiallinen kohtelu on ja miten sitä tulee käsitellä työpaikalla. Työn avulla helpotetaan häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistamista sekä selvennetään millaisin keinoin häirintätapauksia tulee käsitellä ja kuka tapauksen käsittelyyn osallistuu.

Häirinnästä säädetään Suomen lainsäädännössä niin työturvallisuuslaissa (738/2002), yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) kuin laissa naisten ja miesten tasa-arvosta (609/1986) eli tasa-arvolaissa. Työturvallisuuslaissa on häirinnän lisäksi kielletty myös muu epäasiallinen kohtelu. Työturvallisuuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa häirintä määritellään eri lähtökohdista, sillä kaikilla laeilla on eri tarkoitukset sekä seuraamukset lain rikkomisesta.

Työn aihe on rajattu käsittelemään työturvallisuuslain tarkoittamaa häirintää ja epäasiallista kohtelua ja seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on rajattu työn ulkopuolelle. Työssä käytettiin tutkimusmenetelmänä oikeusdogmatiikkaa. Työn aihetta käsitellään työlainsäädännön, lain valmisteluasiakirjojen, oikeuskirjallisuuden sekä oikeuskäytännön kautta. Keskeiset lait työssä ovat työturvallisuuslaki sekä laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006).

Suomalaisten työoloja mitataan vuosittain tehtävällä Työolobarometrillä. Häirintä ja epäasiallinen kohtelu sekä syrjintä ja työpaikkakiusaaminen ovat eri ilmaisuja, jotka kuvaavat samaa ilmiötä. Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistaminen ja käsittely voi olla työpaikalla haastavaa, mikäli työpaikalla ei ole laadittu toimintaohjetta ja varmistettu, että työnantajan edustajilla on riittävä tieto ja taito asian käsittelyssä. Riittävän varhainen puuttuminen ja kiusaamisen kieltävä yrityskulttuuri ovat avainasemassa häirinnän ja epäasiallisen kohtelun hallinnassa.