Ulkomaalaiserityisyys Vantaan vankilassa tutkinnallisten eristyksien aikana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten vankien erityispiirteiden huomioimista tutkintavankeuden ja tutkinnallisten rajoitusten aikana. Vantaan vankila oli opinnäytetyön toimeksiantaja. Vantaan vankilaan tulee Suomessa vuosittain eniten kyseisiin ryhmiin kuuluvia tutkintavankeja. Opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää saavatko kaikki ulkomaalaiset tutkintavangit heille kuuluvia palveluita, kun he ovat tiukkojen rajoitustoimien kohteena, riippumatta heidän kulttuurisesta ja kielellisestä erityisyydestään. Haluttiin myös selvittää mitä Vantaan vankilassa on tehty ulkomaalaiserityisyyden huomioimiseksi ja mitä voitaisiin tehdä enemmän ja/tai paremmin.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastatteluun osallistui 10 rikosseuraamusalan ammattilaista, jotka työskentelevät päivittäin ulkomaalaisten tutkintavankien kanssa. Opinnäytetyön tietoperustaa ovat tutkintavankeus, pakkokeinolaissa määritellyt tutkinnalliset rajoitukset, yksinäisyyden kokeminen vankilassa, Nelson Mandela säännöt ja ulkomaalaiset Suomen vankiloissa.

Tulosten perusteella Vantaan vankila selviää ulkomaalaiserityisyyden haasteista pitkäaikaisella kokemuksellaan. Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten kulttuurisia ja kielellisiä erityispiirteitä huomioidaan niin hyvin kuin se on nykyisten resurssien puitteissa mahdollista. Ongelmaksi nähtiin tilanne silloin, kun mitään yhteistä kieltä ei ole ja tätä varten on hankittu tulkkauspalvelu. Vangin mahdollisuus tutustua itseään koskevaan kirjalliseen materiaaliin on myös ongelmallista ja tätä varten on tuotettu käännöksiä useilla eri kielillä. Kehitysehdotuksena on koulutuksen lisääminen, jossa perehdyttäisiin ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten erityispiirteisiin. Koulutusta voitaisiin lisätä myös uusille alalle tuleville työntekijöille rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa. Vankilan henkilöstölle voitaisiin järjestää koulutusta, jossa olisi mukana ihmisiä useammasta eri vankilasta. Siten päästäisiin vertailemaan kokemuksia ja etsimään yhteisiä hyviä käytäntöjä.