Sairaanhoitajien ja lääkäreiden näkemyksiä tahdistinetäseurannan toteuttamisesta ja kehittämisestä

Abstract

Tahdistinetäseuranta on päivittäistä sydämentahdistimen automaattista tarkastamista, jossa tahdistimen muistiin tallentuneet tiedot siirtyvät langattomasti erillisen etälähettimen tai mobiilisovelluksen avulla suojatulle palvelimelle. Etäseurannasta vastaava sairaanhoitaja tai lääkäri tarkistaa etäseurantalähetyksen tiedot. Tahdistinetäseuranta on vakiintunut hoitokäytäntö tahdistinpotilaiden hoidon seurannassa. Etäseurannan yleistyessä tarvitaan uusia toimintatapoja työkuorman hillitsemiseksi ja potilaiden hoidon laadun varmistamiseksi.

Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena soveltavana tutkimuksena. Aineisto kerättiin laadullisella tiedonkeruukaavakkeella HUS-yhtymän Hyvinkään, Jorvin, Meilahden ja Peijaksen sairaaloissa tahdistinetäseurannassa työskenteleviltä sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien ja lääkäreiden näkemyksiä tahdistinetäseurannan toteuttamisesta ja kehittämisestä. Tavoitteena oli edistää tahdistinetäseurannan kehittämistä työkuorman hallitsemiseksi.

Tutkimustulosten mukaan hoitajavetoinen tahdistinetäseuranta todettiin toimivaksi malliksi niissä yksiköissä, joissa se oli otettu käyttöön. Moniammatillinen yhteistyö oli sujuvaa ja etäseurantalähetysten lukemiseen laaditut ohjeet olivat kattavat ja ohjasivat lukijaa. Etäseurantatietojen ja muun potilastiedon kirjaamisen kehittämiseksi tulisi automatisoida tiedon siirtyminen etäseurantajärjestelmistä potilastietojärjestelmään. Laitevalmistajakohtaisten etäseurantasivustojen toiminnallisuuksien kehittäminen ja kaikkien laitevalmistajien etäseurantasivustojen keskittäminen samalle alustalle voisi tuoda tehokkuusetua ja apua työkuorman hallintaan. Laatimalla kansalliset standardit tahdistinetäseurannan toteuttamiseksi se yhtenäistäisi ohjeistuksia ja käytänteitä.

Remote monitoring of pacemakers involves daily, automatic checks and wireless data transmission to a secure server via a separate transmitter or mobile application. A nurse or doctor reviews this data. Remote monitoring has become an established practice in pacemaker care. As it becomes more common, new practices are needed to manage the workload and ensure quality of care.

This thesis was conducted as a qualitative applied study. Data was collected from nurses and doctors working in remote pacemaker monitoring at Hyvinkää, Jorvi, Meilahti, and Peijas hospitals within the HUS Group. The study aimed to explore their views on the implementation and development of remote pacemaker monitoring to better manage the workload.

Results showed that nurse-led remote pacemaker monitoring was effective in the units where it was implemented. Multidisciplinary collaboration was smooth and the guidelines for reading transmissions were comprehensive. To improve data recording, the transfer of information from remote monitoring systems to the patient information system should be automated. Developing manufacturer-specific functionalities and centralizing all remote monitoring sites on the same platform could enhance efficiency and help manage the workload. Establishing national standards would standardize guidelines and practices.