Omaisten jälkihoito läheisen kuoleman jälkeen

Abstract

Jälkihoidolla tarkoitetaan vainajan omaiseen kohdistuvaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hoitotyötä. Sairaanhoitaja neuvoo omaisia siinä, mitä läheisen kuoleman jälkeen tapahtuu, pyrkii puoltamaan heidän toiveitaan ja olemaan heidän tukenaan. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaisten jälkihoitoa läheisen kuoleman jälkeen sairaanhoitajien kokemuksien kautta. Tarkoituksena oli saada tietoa omaisten jälkihoidosta läheisen kuoleman jälkeen, miten sairaanhoitajat kohtaavat omaisen, joka on menettänyt läheisensä ja millaista jälkihoitoa omaisille tarjotaan eri yksiköissä.

Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin typala-ohjelmalla käyttäen avoimia kysymyksiä, joihin vastasi kuusitoista (n=16) sairaanhoitajaa perusterveydenhuollon eri yksiköistä. Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2014. Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysilla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään sairaanhoitajien antama jälkihoito, sairaanhoitajien kokemukset omaisten jälkihoidosta, sairaanhoitajien kokemukset omaisten kohtaamisesta ja jälkihoidon kehittäminen.

Opinnäytetyön tuloksien mukaan sairaanhoitajilla on hyvät tiedot miten jälkihoidon tulisi tapahtua. Sairaanhoitajat pitivät jälkihoitoa tärkeänä. Jälkihoitoa tehtiin yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Monesti jälkihoito saattoi kuitenkin jäädä vähäisemmäksi kuin toivottiin ajan ja resurssien puutteen vuoksi. Haastavammaksi koettiin omaisten kohtaaminen ja oikeiden sanojen löytyminen. Kokeneemmat ja palliatiivista lisäkoulutusta saaneet sairaanhoitajat kokivat jälkihoidon antamisen helpompana, eivätkä kokeneet omaisten kohtaamista yhtä vaikeana kuin nuoremmat sairaanhoitajat. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää osana Paletti-hanketta ja omaisten jälkihoidon kehittämistä sekä hoitajien lisäkoulutuksessa. Tutkimuksestani selvisi, että yksiköissä on vielä kehitettävää jälkihoidossa. Jatkossa voisi tutkia omaisten kokemuksia saadusta jälkihoidosta.

Aftercare signifies physical, psychic and social nursing directed to a close relatives of the deceased. The nurse counsels the bereaved on the processes after the death of a close one, aims to support their wishes and be there for them. The purpose of this thesis is to describe the close relative’s aftercare through the nurses’ experiences. The aim was to get information on the aftercare of the bereaved following the death of a close one. The thesis describes how nurses face the bereaved and what kind of aftercare these are offered by different units.

Qualitative research method was used in the thesis. The data was collected using program Typala with open-ended questions, which were answered by sixteen (n=16) nurses from different units of the primary healthcare. The survey was implemented in spring 2014. The data was analyzed by thematic content analysis. The results were divided into four groups aftercare given by nurses, experiences of the aftercare of the bereaved, experiences of facing them and development of aftercare.

According to the results, the nurses have good know-how about the implementation of aftercare. The nurses consider aftercare important. The aftercare was carried out individually and case-specifally. In many cases aftercare might remain lesser than required because of lack of time and resources. To face the bereaved and to find the right words were found to be the most challenging. The more experienced nurs-es had better skills in aftercare and they did not find as hard to face the bereaved as younger nurses. The nurses who had further education in palliative nursing felt easier to give after-care and face the bereaved. The results of the thesis could be utilized as a part of project Pallette and development of aftercare as well as in nurses’ further education. The research revealed that the units still have things to improve in aftercare. Aftercare experiences of relatives’ could research in the future.