Yksilökeskeinen elämänsuunnittelu kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden vahvistajana

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka Yksilökeskeinen elämänsuunnittelun ja aktiivisen arjen tuen menetelmiä sovelletaan Carea Sosiaalipalvelujen neljässä eri yksikössä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten nämä menetelmät ovat vaikuttaneet hen-kilökunnan asenteisiin ja rooleihin. Menetelmien tarkoituksena on lisätä kehitysvam-maisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja vahvistaa hänen hallinnan tunnettaan omassa elämässään. Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmäksi teemahaastattelu. Tutkimuksessa haastateltiin neljän eri yksikön asumispalveluvastaavia sekä kahta ohjaajaa jokaisesta neljästä asumisyksiköstä. Haastattelun teemoina olivat asenteiden muutokset, menetelmän työvälineiden käyttö sekä menetelmien vaikutukset motivaatioon, resursseihin ja tunteeseen tuen saamisesta. Tulosten mukaan menetelmä oli vaikuttanut suuresti työskentelyn asenteisiin. Työvälineiden käyttö oli vielä puutteellista, eikä niiden merkitystä oltu sisäistetty. Menetelmän koettiin lisänneen asukkaan roolia työnteon keskiössä sekä työskentelyotteen muuttuneen asukaslähtöisemmäksi. Tutkimus osoitti, että menetelmien käyttö vaatii vielä lisäkoulutusta varsinkin työvälineiden käytön sekä niiden potentiaalin ymmärtämisen osalta. Haasteena on myös löytää tapoja menetelmän soveltamiseen ja käyttöön vaikeasti kehitysvammaisten kanssa työskenneltäessä.

The aim of the thesis was to find out how the methods of Person Centred Planning and Active Support are applied in four units of Carea Social services. Also there was the aim to find out how these methods have impacted on the additudes and the roles of personnel. The aim of these methods was to increase the self-determination of a mentally disabled person and reassert his/her sense of control in his/her own life. The method of this study was a qualitative research and the data was collected by a theme interview. Four units were taken part in the study and their four housing servi-ce-in-chiefs and two instructors of each unit were interviewed. The themes of these in-terviews were the changes in attitudes, the use of the tools of the methods and the ef-fects on motivation, resources and feeling of support. According to the results this method had a huge influence on attitudes. The use of the tools was still defective. Also the relevance of the tools was not assimilated enough. The role of the residents in the center of the work was increased. Also the work has changed more customer-oriented. This study proved that the use of these methods needs more training especially using the tools and understanding their full potential. There is also a challenge to find new ways to apply and to use the method when wor-king with a deeply mentally disabled person.