Sysmän taajaman muutos 1970-luvulta nykypäivään : suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla
Hahl, Tiina; Lintukangas, Elisa; Aarrevaara, Eeva (2014)
Hahl, Tiina
Lintukangas, Elisa
Aarrevaara, Eeva
Editoija
Ilkka Väänänen
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-183-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-183-6
Tiivistelmä
Sysmän taajaman muutos 1970-luvulta nykypäivään on osa tutkimushanketta Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla, joka käynnistyi keväällä 2013. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi hankkeelle rahoituksen maatilatalouden kehittämisrahastosta ja hanke käynnistyi yhteistyössä Oulun yliopiston, Aalto-yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun kesken. Hankkeen tavoitteena on kuvata ja analysoida eri puolilta Suomea valittujen kirkonkylien ja niiden kulttuuriympäristöjen muutosta verrattuna aiempaan 1970-luvun lopulla tehtyyn Suomalainen maaseututaajama -tutkimukseen, jossa tehtiin yleispiirteisiä taajamainventointeja lähes kahdessa sadassa maaseututaajamassa.
Useiden maaseututaajamien väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva ja väestö myös ikääntyy. Palveluiden väheneminen on yleinen ilmiö, mikä vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen. Viime vuosina leistyneet kuntaliitokset ja muut julkisen sektorin rakennemuutokset vaikuttavat myös palveluiden tarjontaan ja yleensä maaseututaajaman asemaan paikalliskeskuksena. Kuntien tulevaisuusvisioita rakennetaan edelleen ja voidaan arvioida, miten paljon ne pohjautuvat esimerkiksi alueen luonnonympäristöön, maisemaan tai kulttuuriperintöön ja kuinka näitä hyödynnetään palvelujen tuottamisessa ja markkinoinnissa.
Sysmän raportissa kuvataan Sysmän sijaintia suurmaisemassa ja paikkakunnan historiallisia piirteitä. Sysmälle ovat tyypillisiä edustavat kyläympäristöt ja kartanomiljööt sekä 1900-luvun alussa alkanut huvilarakentaminen ja sen jatkuminen eri aikoina. Taajaman rakentamisvaiheita on selvitetty eri vuosikymmenillä ja niiden myötä tapahtunutta taajamarakenteen muutosta. Raportissa kuvataan, millaiset lähtökohdat paikallinen maisema, luonnonympäristö ja rakennuskulttuuri ovat muodostaneet kaavoitukselle ja mitä alueita ja kohteita on arvioitu siellä arvokkaiksi ja säilytettäviksi. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana rakentuneita uusia alueita kuvataan tarkemmin ja esitellään niiden avulla paikkakunnan kaavoitushistoriaa. Yhtenä keskeisenä alueena on taajaman keskusraitin ympäristö ja sen muuttuminen.
Sysmän tämänhetkiset kehitysnäkymät liittyvät vahvasti taajaman lähellä olevan Päijänteen ranta-alueen kehittämiseen, uusien vapaa-ajan asumismuotojen ja palveluiden tarjoamiseen. Raportin liitteeseen on koottu aineistoa Lahden ammattikorkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun opintojaksojen työskentelystä Sysmässä lukuvuonna 2013-2014. Sysmän kunnan toiveesta suunnittelukohteina olivat Päijänteen ranta-alueet taajaman tuntumassa sekä keskustan torialue. Opintojakson työskentely liittyi kunnan hankkeeseen Sysmän rannikkoseudun ja miljöön kehittäminen.
Sysmän taajaman muutokset ovat noudattaneet edellisen maaseututaajamatutkimuksen osoittamia ilmiöitä monin osin. Uusimmat ja laajimmat kaupalliset palvelut ovat siirtäneet taajaman painopistettä pois vanhalta keskusraitilta ja samalla laajentaneet keskusta-aluetta. Keskusraitin varren rakennuskanta on kerroksellista, noin sadan vuoden aikana syntynyttä. Raittimiljöö on laajentunut pysäköintijärjestelyjen ja uusien liikerakennusten rakentamisen myötä. Yhdyskuntarakenne on kasvanut eri suuntiin yhdistäen aiemmin erillään sijainneet kyläkunnat ja keskustan. Eri aikoina rakennetut asuinalueet erottuvat omina kokonaisuuksinaan. Pellolle rakennettujen kerrostaloalueiden jyrkkä suhde lähiympäristöön on pehmentynyt kasvillisuuden kehittyessä. Pienipiirteistä puutaloasumista on säilynyt keskustan tuntumassa samoin useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita julkisia rakennuksia. Vanhojen rakennusten lähistölle muodostuneet uudisrakennukset ovat toisaalta vieneet rakennusten vapaita edusta-alueita. Taajaman yhdyskuntarakenne on kuitenkin pysynyt eheänä kasvualueiden sijoittuessa vanhan asutukseen tukeutuen.
Useiden maaseututaajamien väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva ja väestö myös ikääntyy. Palveluiden väheneminen on yleinen ilmiö, mikä vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen. Viime vuosina leistyneet kuntaliitokset ja muut julkisen sektorin rakennemuutokset vaikuttavat myös palveluiden tarjontaan ja yleensä maaseututaajaman asemaan paikalliskeskuksena. Kuntien tulevaisuusvisioita rakennetaan edelleen ja voidaan arvioida, miten paljon ne pohjautuvat esimerkiksi alueen luonnonympäristöön, maisemaan tai kulttuuriperintöön ja kuinka näitä hyödynnetään palvelujen tuottamisessa ja markkinoinnissa.
Sysmän raportissa kuvataan Sysmän sijaintia suurmaisemassa ja paikkakunnan historiallisia piirteitä. Sysmälle ovat tyypillisiä edustavat kyläympäristöt ja kartanomiljööt sekä 1900-luvun alussa alkanut huvilarakentaminen ja sen jatkuminen eri aikoina. Taajaman rakentamisvaiheita on selvitetty eri vuosikymmenillä ja niiden myötä tapahtunutta taajamarakenteen muutosta. Raportissa kuvataan, millaiset lähtökohdat paikallinen maisema, luonnonympäristö ja rakennuskulttuuri ovat muodostaneet kaavoitukselle ja mitä alueita ja kohteita on arvioitu siellä arvokkaiksi ja säilytettäviksi. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana rakentuneita uusia alueita kuvataan tarkemmin ja esitellään niiden avulla paikkakunnan kaavoitushistoriaa. Yhtenä keskeisenä alueena on taajaman keskusraitin ympäristö ja sen muuttuminen.
Sysmän tämänhetkiset kehitysnäkymät liittyvät vahvasti taajaman lähellä olevan Päijänteen ranta-alueen kehittämiseen, uusien vapaa-ajan asumismuotojen ja palveluiden tarjoamiseen. Raportin liitteeseen on koottu aineistoa Lahden ammattikorkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun opintojaksojen työskentelystä Sysmässä lukuvuonna 2013-2014. Sysmän kunnan toiveesta suunnittelukohteina olivat Päijänteen ranta-alueet taajaman tuntumassa sekä keskustan torialue. Opintojakson työskentely liittyi kunnan hankkeeseen Sysmän rannikkoseudun ja miljöön kehittäminen.
Sysmän taajaman muutokset ovat noudattaneet edellisen maaseututaajamatutkimuksen osoittamia ilmiöitä monin osin. Uusimmat ja laajimmat kaupalliset palvelut ovat siirtäneet taajaman painopistettä pois vanhalta keskusraitilta ja samalla laajentaneet keskusta-aluetta. Keskusraitin varren rakennuskanta on kerroksellista, noin sadan vuoden aikana syntynyttä. Raittimiljöö on laajentunut pysäköintijärjestelyjen ja uusien liikerakennusten rakentamisen myötä. Yhdyskuntarakenne on kasvanut eri suuntiin yhdistäen aiemmin erillään sijainneet kyläkunnat ja keskustan. Eri aikoina rakennetut asuinalueet erottuvat omina kokonaisuuksinaan. Pellolle rakennettujen kerrostaloalueiden jyrkkä suhde lähiympäristöön on pehmentynyt kasvillisuuden kehittyessä. Pienipiirteistä puutaloasumista on säilynyt keskustan tuntumassa samoin useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita julkisia rakennuksia. Vanhojen rakennusten lähistölle muodostuneet uudisrakennukset ovat toisaalta vieneet rakennusten vapaita edusta-alueita. Taajaman yhdyskuntarakenne on kuitenkin pysynyt eheänä kasvualueiden sijoittuessa vanhan asutukseen tukeutuen.