Kuuden viikon maksimi- ja nopeusvoimaharjoitusintervention vaikutukset maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksiin nuorilla naiskilpavoimistelijoilla.
Hirvonen, Joonas (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121134765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121134765
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kuuden viikon harjoitusintervention vaikutuksia nuorten naiskilpavoimistelijoiden maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksien muutoksiin peruskuntokaudella sekä osittain lajiharjoittelukaudella. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Kajaani Gymnastics. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarjota seuralle tutkimuksen muodossa uutta tietoa fysiikkavalmennuksen kehittämiseen. Työn tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle uutta tutkimustietoa nykyisen fysiikkavalmennuksen tueksi, mitä voidaan mahdollisesti hyödyntää kilpavoimistelijoiden fyysisten, lajeissa vaadittavien ominaisuuksien kehittämisessä.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin paneeliasetelmaa hyödyntäen interventiotutkimuksena. Tutkimuksessa oli yksi tutkimusryhmä, josta kerättiin tutkimusaineisto toteuttamalla kolme erillistä testitilaisuutta, kontrolli- alku- ja loppumittaukset. Tutkimuksen kokonaiskesto oli kahdeksan viikkoa, josta harjoitusintervention osuus oli kuusi viikkoa. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 2009 ja aikaisemmin syntyneet, toteutushetkellä 13-19 - vuotiaat kilpa-aerobicin ja kilpatelinevoimistelun urheilijat (n = 10). Tutkimukseen osallistuvien kohderyhmä sekä ikäluokka rajattiin harkinnanvaraisesti. Testeissä mitattiin maksimi-, nopeus- ja ponnistusvoimaa. Maksimivoiman testit sisälsivät arvioidun yhden toiston maksimin (1 RM) penkkipunnerruksessa ja arvioidun 1 RM takakyykyssä. Nopeusvoiman testit suoritettiin kolmella eri kuormalla linear encoder-laitteen avulla, 50-, 60- ja 70 % kuormalla arvioidusta yhden toiston maksimista. Kyseiset kuormat laskettiin kontrollimittausten maksimivoiman mittausten perusteella. Nopeusvoiman alku- ja loppumittauksissa käytettiin identtisiä kilomääriä, kuin kontrollimittauksissa. Vertikaalihypyn korkeus testattiin UKK-instituutin ponnistushyppy-testillä. Tuloksia tarkasteltiin ryhmän keskiarvioina ja keskihajontoina, jonka lisäksi laskettiin prosentuaalinen muutos alku ja loppumittausten välillä. Ryhmän sisäisten muutosten tilastollisia merkitsevyyksiä tarkasteltiin hyödyntämällä toistomittausten varianssianalyysiä (repeated measures design) Bonferroni korjauksella. Merkitsevyystasoiksi asetettiin: * p < 0,05, ** p < 0,01 ja *** p < 0,001.
Alku- ja lopputestien välillä tulokset olivat seuraavat: Penkkipunnerruksen arvioitu 1 RM kehittyi keskiarvollisesti 14,9 %. Takakyykyn 1 RM kehittyi merkitsevästi 16,6 %. Penkkipunnerruksen nopeusvoima kehittyi merkitsevästi kaikilla kolmella mitatulla kuormalla. 50 % 1 RM kuormalla 9,9 %, 60 % 1 RM kuormalla 13,3 % ja 70 % 1 RM kuormalla 16,2 %. Takakyykyn nopeusvoima 50 % 1 RM kuormalla nousi 4,9 %, 60 % 1 RM kuormalla nousi 6,5 % ja 70 % 1 RM kuormalla kehittyi merkitsevästi 7,2 %. Ponnistushypyn korkeus kehittyi merkitsevästi 7,4 %.
Tutkimustulosten perusteella voimistelijoiden maksimi- ja nopeusvoimaominaisuudet sekä ponnistuskorkeus kehittyivät merkitsevästi kuuden viikon harjoitusintervention aikana. Tutkimuksen tuloksia voidaan osittain yleistää kohderyhmälle, joka koostuu saman ikäisistä ja samaa sukupuolta olevista urheilijoista, jotka harjoittavat samoja lajeja. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla tutkimus, jossa on mukana myös kontrolliryhmä. Tutkimusryhmä tekisi voimaharjoittelua kuntosalilla ja kontrolliryhmä lajinomaista voimaharjoittelua oman kehon painolla lajiharjoittelun ohessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaista eroa näiden välillä olisi maksimi-, nopeus- ja ponnistusvoimaominaisuuksien muutoksissa. The aim of the thesis was to investigate the effects of a six-week training intervention on the changes in maximum and speed strength characteristics of young female competitive athletes during the basic fitness period and partly during the sport specific training period. The thesis was commissioned by Kajaani Gymnastics. The purpose of the thesis was to provide the club with new information for the development of physical training in the form of research. The goal of the work was to produce new research data for the client to support the current physical training, which can possibly be used in the development of the physical attributes of competitive gymnasts.
The thesis was a quantitative research. The study was carried out using a panel layout as an intervention study. There was one research group in the study, from which the research material was collected by conducting three separate test occasions, Control, Pre and Post measurements. The total duration of the study was eight weeks, that included 6-week training intervention. The target group of the study included athletes born in 2009 and earlier, aged 13-19 at the time of implementation (n = 10). The target group and age range of the participants in the study were limited at discretion. The tests measured maximum strength and explosive force production. Maximal strength was tested in Estimated one repetition maximum test (1RM) in bench press and back squat. Speed strength force tests were performed against three different external loads using linear encoder device, with a load of 50, 60 and 70 % of the estimated one-repetition maximum. The loads in question were calculated based on 1 RM force measurements at Control. The same external loads were used for the speed strength tests at Pre and Post than in Control. The height of the vertical jump was tested with the UKK institute's vertical jump test. The results were examined as group averages and standard deviations, in addition to which the % change between the beginning and end measurements was calculated. The statistical significance of the changes within the group was examined using the repeated measures variance analysis (re-peated measures design) with Bonferroni correction. Significance levels were set as: * p < 0.05, ** p < 0.01 and *** p < 0.001.
Between the initial and final tests, the results were as follows: The estimated 1 RM of the bench press improved by an average of 14.9%. Back squat 1 RM improved significantly by 16.6%. The speed strength of the bench press developed significantly with all three measured loads. 50% with 1RM load 9.9%, 60% with 1RM load 13.3% and 70% with 1RM load 16.2%. Back squat speed force with 50% 1RM load increased by 4.9%, 60% with 1RM load increased by 6.5%, and with 70% 1RM load developed significantly by 7.2%. The height of the vertical jump improved significantly by 7.4%.
Based on the research results, the gymnasts' maximum and speed strength characteristics and vertical height jump developed during the six-week training intervention. The results of the study can be partially generalized to the target group, which consists of athletes of the same age and gender who practice the same sports. A further research suggestion could be a study that also includes a control group. The research group would do strength training in the gym, and the control group would do sport-specific strength training with their own body weight in addition to sport training. It would be interesting to see what kind of difference there would be between these in terms of changes in maximal strenght, speed strenght and vertical jump height characteristics.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin paneeliasetelmaa hyödyntäen interventiotutkimuksena. Tutkimuksessa oli yksi tutkimusryhmä, josta kerättiin tutkimusaineisto toteuttamalla kolme erillistä testitilaisuutta, kontrolli- alku- ja loppumittaukset. Tutkimuksen kokonaiskesto oli kahdeksan viikkoa, josta harjoitusintervention osuus oli kuusi viikkoa. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 2009 ja aikaisemmin syntyneet, toteutushetkellä 13-19 - vuotiaat kilpa-aerobicin ja kilpatelinevoimistelun urheilijat (n = 10). Tutkimukseen osallistuvien kohderyhmä sekä ikäluokka rajattiin harkinnanvaraisesti. Testeissä mitattiin maksimi-, nopeus- ja ponnistusvoimaa. Maksimivoiman testit sisälsivät arvioidun yhden toiston maksimin (1 RM) penkkipunnerruksessa ja arvioidun 1 RM takakyykyssä. Nopeusvoiman testit suoritettiin kolmella eri kuormalla linear encoder-laitteen avulla, 50-, 60- ja 70 % kuormalla arvioidusta yhden toiston maksimista. Kyseiset kuormat laskettiin kontrollimittausten maksimivoiman mittausten perusteella. Nopeusvoiman alku- ja loppumittauksissa käytettiin identtisiä kilomääriä, kuin kontrollimittauksissa. Vertikaalihypyn korkeus testattiin UKK-instituutin ponnistushyppy-testillä. Tuloksia tarkasteltiin ryhmän keskiarvioina ja keskihajontoina, jonka lisäksi laskettiin prosentuaalinen muutos alku ja loppumittausten välillä. Ryhmän sisäisten muutosten tilastollisia merkitsevyyksiä tarkasteltiin hyödyntämällä toistomittausten varianssianalyysiä (repeated measures design) Bonferroni korjauksella. Merkitsevyystasoiksi asetettiin: * p < 0,05, ** p < 0,01 ja *** p < 0,001.
Alku- ja lopputestien välillä tulokset olivat seuraavat: Penkkipunnerruksen arvioitu 1 RM kehittyi keskiarvollisesti 14,9 %. Takakyykyn 1 RM kehittyi merkitsevästi 16,6 %. Penkkipunnerruksen nopeusvoima kehittyi merkitsevästi kaikilla kolmella mitatulla kuormalla. 50 % 1 RM kuormalla 9,9 %, 60 % 1 RM kuormalla 13,3 % ja 70 % 1 RM kuormalla 16,2 %. Takakyykyn nopeusvoima 50 % 1 RM kuormalla nousi 4,9 %, 60 % 1 RM kuormalla nousi 6,5 % ja 70 % 1 RM kuormalla kehittyi merkitsevästi 7,2 %. Ponnistushypyn korkeus kehittyi merkitsevästi 7,4 %.
Tutkimustulosten perusteella voimistelijoiden maksimi- ja nopeusvoimaominaisuudet sekä ponnistuskorkeus kehittyivät merkitsevästi kuuden viikon harjoitusintervention aikana. Tutkimuksen tuloksia voidaan osittain yleistää kohderyhmälle, joka koostuu saman ikäisistä ja samaa sukupuolta olevista urheilijoista, jotka harjoittavat samoja lajeja. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla tutkimus, jossa on mukana myös kontrolliryhmä. Tutkimusryhmä tekisi voimaharjoittelua kuntosalilla ja kontrolliryhmä lajinomaista voimaharjoittelua oman kehon painolla lajiharjoittelun ohessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaista eroa näiden välillä olisi maksimi-, nopeus- ja ponnistusvoimaominaisuuksien muutoksissa.
The thesis was a quantitative research. The study was carried out using a panel layout as an intervention study. There was one research group in the study, from which the research material was collected by conducting three separate test occasions, Control, Pre and Post measurements. The total duration of the study was eight weeks, that included 6-week training intervention. The target group of the study included athletes born in 2009 and earlier, aged 13-19 at the time of implementation (n = 10). The target group and age range of the participants in the study were limited at discretion. The tests measured maximum strength and explosive force production. Maximal strength was tested in Estimated one repetition maximum test (1RM) in bench press and back squat. Speed strength force tests were performed against three different external loads using linear encoder device, with a load of 50, 60 and 70 % of the estimated one-repetition maximum. The loads in question were calculated based on 1 RM force measurements at Control. The same external loads were used for the speed strength tests at Pre and Post than in Control. The height of the vertical jump was tested with the UKK institute's vertical jump test. The results were examined as group averages and standard deviations, in addition to which the % change between the beginning and end measurements was calculated. The statistical significance of the changes within the group was examined using the repeated measures variance analysis (re-peated measures design) with Bonferroni correction. Significance levels were set as: * p < 0.05, ** p < 0.01 and *** p < 0.001.
Between the initial and final tests, the results were as follows: The estimated 1 RM of the bench press improved by an average of 14.9%. Back squat 1 RM improved significantly by 16.6%. The speed strength of the bench press developed significantly with all three measured loads. 50% with 1RM load 9.9%, 60% with 1RM load 13.3% and 70% with 1RM load 16.2%. Back squat speed force with 50% 1RM load increased by 4.9%, 60% with 1RM load increased by 6.5%, and with 70% 1RM load developed significantly by 7.2%. The height of the vertical jump improved significantly by 7.4%.
Based on the research results, the gymnasts' maximum and speed strength characteristics and vertical height jump developed during the six-week training intervention. The results of the study can be partially generalized to the target group, which consists of athletes of the same age and gender who practice the same sports. A further research suggestion could be a study that also includes a control group. The research group would do strength training in the gym, and the control group would do sport-specific strength training with their own body weight in addition to sport training. It would be interesting to see what kind of difference there would be between these in terms of changes in maximal strenght, speed strenght and vertical jump height characteristics.