Osakeyhtiön verosuunnittelu – Missä menee laillisen ja laittoman toiminnan raja?

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selventää, mitä verosuunnittelu on, miten verosuunnittelua voidaan huomioida osakeyhtiön kirjanpidossa, sekä hahmottaa raja, jossa verosuunnittelu muuttuu laittomaksi veronkierroksi. Aihe rajattiin osakeyhtiöihin, sillä tämä on yleisin yhtiömuoto Suomessa. Verosuunnittelun rajanvetoon laillisen ja laittoman toiminnan välillä ei ole yksiselitteistä tapaa, sillä aihetta sääntelevä lainsäädäntö on monitulkintaista ja lopullinen päätös yrityksen verotuksellisista toimista tehdään viime kädessä tuomioistuimissa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin oikeusdogmatiikkaa, eli lainoppia. Lähteinä hyödynnettiin aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, sekä vero-oikeuteen ja kirjanpitoon liittyvää kirjallisuutta. Työn alussa tarkastellaan Suomen verotusjärjestelmää ja verosuunnitteluun liittyvää lainsäädäntöä sekä muuta sääntelyä, jonka pohjalta verosuunnittelun reunaehdot määrittyvät. Verosuunnittelun peruskäsitteitä käsittelevässä osassa tutustutaan verosuunnittelun tavoitteisiin ja hyötyihin sekä laillisen ja laittoman toiminnan rajanvetoon, myös eettisiä näkökulmia painottaen. Työn keskeisimmissä luvuissa perehdytään verosuunnittelun eri muotoihin, veronkierron määritelmään ja torjuntakeinoihin, unohtamatta veronkierron seurauksia ja sanktioita. Lopuksi käsitellään kirjanpidon roolia verosuunnittelussa selvittäen hyvää kirjanpitotapaa, kirjanpidon ja verotuksen välistä yhteyttä, sekä kirjanpidossa käytettäviä ennakoivia käytäntöjä.

Työn johtopäätöksenä todetaan, että verosuunnittelun ja veronkierron välinen raja on oikeudellisesti monitulkintainen ja joustava. Riskinä verosuunnittelussa on, että Verohallinto tai tuomioistuin tulkitsee yrityksen toimet veronkiertona, vaikka yritys itse katsoisi toimineensa hyväksyttävän verosuunnittelun puitteissa. Tämän vuoksi yrityksen verosuunnittelutoimenpiteiden tulee perustua todellisiin taloudellisiin tarpeisiin, eivätkä ne saa pohjautua ainoastaan verorasitteen välttämiseen.