Itseohjautuvuuden nykytilan tarkastelua vammaispalveluyksikössä

Abstract

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Vammaispalveluyksikkö osallistui keväällä 2023 Itseohjautuvuus -videotyöpajoihin. Työpajat olivat osa suurempaa kokonaisuutta, mikä sai alkunsa vuonna 2021 käynnistetystä hankkeesta. Hankkeen tavoitteena oli saada asiakkaan ääni parhaiten esiin vahvistamalla työyhteisöjen itseohjautuvaa toimintatapaa ja sen toteuttamisedellytyksiä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella, miten yksikön ohjaajat ymmärtävät itseohjautuvuuden ja miten se ohjaajien ja tiimien työssä näyttäytyy. Tavoitteena oli myös löytää uusia keinoja ja ideoita tukemaan itseohjautuvuutta. Tarkoituksena oli saada tietoa yksikön itseohjautuvuuden nykytilasta, mitä voitaisiin hyödyntää yksikön kehittämisessä ja myös muissa yksiköissä. Tarkoitus ja tavoite nousivat aiheen kiinnostavuudesta sekä toimeksiantajan tarpeesta. Ajatuksia ja kokemuksia työpajojen kautta käynnistetystä itseohjautuvasta toimintatavasta, sitä tukevista käytänteistä ja sen edellytyksistä ei ole syvemmin tarkasteltu työntekijöiden kanssa työpajojen jälkeen.

Opinnäytetyö oli tutkimuksellista kehittämistä opinnäytetyöntekijän organisaatiossa. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen yläkäsitteenä toimi itseohjautuvuusteoria. Itseohjautuvuusteorian kautta tuodaan tarkasteluun psykologisten perustarpeiden merkitys motivaation rakentumiselle. Aineisto muodostui kahdesta ryhmäteemahaastattelusta, itsedokumentointipäiväkirjoista, sekä työpajasta.

Opinnäytetyön aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta saadut tulokset nostivat esille viisi teemaa: työkokemus voimavaroja vahvistavana tekijänä, työn kuormittavuustekijöitä, työn merkityksellisyys, vuorovaikutuksen moninainen kenttä, sekä työhön liittyvä vapaus ja kontrolli. Tulokset osoittivat, että itseohjautuvuuden tutkiminen edellyttää työympäristön monitasoista tarkastelua. Opinnäytetyön teoreettinen näkökulma tarkasteli kolmen psykologisen perustarpeen, autonomian, yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden merkitystä motivaatiolle ja itseohjautuvuudelle. Tulokset osoittivat, että työkokemus vahvistaa psykologisia perustarpeita. Työn merkityksellisyys kumpusi asiakkaan kokemasta hyvinvoinnista. Työhön kohdistui kuormittavia tekijöitä, mitkä vaikuttavat itseohjautuvuuteen. Tulokset toivat esille, että työssä on mahdollisuus vaikuttaa, mutta sieltä tunnistettiin myös työtä kontrolloivia tekijöitä. Vuorovaikutukselliset tekijät nousivat moninaisina esille, ja niissä olisi kehitettävää.

Opinnäytetyö tuotti itseohjautuvuusmatkan arviointia ja jatkuvuutta ajatellen tärkeää tietoa yksikön tilanteesta. Tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa vammaispalveluyksiköissä, jotka ovat vastaavanlaisella itseohjautuvuusmatkalla. Opinnäytetyön tulokset tarjosivat laajan tarkastelunäköalan organisaation rakenteisiin ja mekanismeihin, mitkä vahvistavat tai heikentävät itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuutta vahvistavien keinojen ja ideoiden työstäminen palvelupolkumallin kautta tuotti tärkeää tietoa ohjaajille, esihenkilölle ja koko organisaatiolle siitä, miten moniulotteinen ilmiö itseohjautuvuus on työssä tarkasteltuna. Tuloksia voidaan hyödyntää yksikön kehittämisessä.