Asianosaisten poissaolot rikosoikeudenkäynneistä : ongelmat, sääntely ja kehittämismahdollisuudet Helsingin käräjäoikeudessa
Heininen, Minna (2024)
Heininen, Minna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335678
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335678
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin asianosaisten poissaoloja Helsingin käräjäoikeuden rikosoikeudenkäynneistä. Työ käsitteli kaikkia asianosaisia, mutta keskittyi erityisesti vastaajien poissaolojen vaikutuksiin. Opinnäytetyön päätarkoituksena oli selvittää poissaolojen yleisyyttä, syitä sekä miten ne vaikuttavat rikosprosessien sujuvuuteen ja oikeusturvan toteutumiseen. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa mahdollisia aiempaa tehokkaampia ratkaisuja poissaolojen vähentämiseksi.
Asianosaisten poissaolot oikeudesta aiheuttavat istuntojen peruuntumisia ja merkittävää resurssien tuhlaamista, mikä kuormittaa oikeuslaitosta. Peruuntumiset puolestaan pitkittävät käsittelyaikoja ja aiheuttavat viivästyksiä. Toisaalta oikeudenkäymiskaari, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa sekä pakkokeinolaki sisältävät keskeisiä säännöksiä asianosaisten paikalle saapumisen tehostamiseksi. Nämä lait ovat myös vuosien aikana muuttuneet läsnäolovelvollisuuden suhteen jonkin verran, mitä myös tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin.
Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin kvantitatiivista menetelmää ja lainoppia. Määrällinen analyysi perustui Helsingin käräjäoikeuden tilastoon poissaoloista rikosoikeudenkäynneistä vuosien 2015–2024 aikana. Lainopillisen analyysin avulla tarkasteltiin voimassa olevia säännöksiä ja niiden muutoksia, jotka koskevat asianosaisten läsnäolovelvollisuutta. Lisäksi arvioitiin, ovatko nykyiset säädökset riittäviä poissaolojen ehkäisemiseksi ja oikeusturvan turvaamiseksi.
Tulokset osoittivat, että erityisesti rikosasioiden vastaajien poissaolot ovat edelleen merkittävä ongelma, joka johtaa rikosprosessien viivästymisiin ja lisää kustannuksia. Poissaolojen syinä tunnistettiin muun muassa haluttomuus osallistua oikeudenkäyntiin, pelko, sekä tiedonsaannin puutteet. Johtopäätöksissä todettiin, että poissaolojen vähentämiseksi tulisi kehittää joustavia menettelytapoja kuten videokuulemisia, sekä tehostaa muistutusjärjestelmiä, jotta oikeusprosessien sujuvuutta voitaisiin parantaa.
Asianosaisten poissaolot oikeudesta aiheuttavat istuntojen peruuntumisia ja merkittävää resurssien tuhlaamista, mikä kuormittaa oikeuslaitosta. Peruuntumiset puolestaan pitkittävät käsittelyaikoja ja aiheuttavat viivästyksiä. Toisaalta oikeudenkäymiskaari, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa sekä pakkokeinolaki sisältävät keskeisiä säännöksiä asianosaisten paikalle saapumisen tehostamiseksi. Nämä lait ovat myös vuosien aikana muuttuneet läsnäolovelvollisuuden suhteen jonkin verran, mitä myös tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin.
Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin kvantitatiivista menetelmää ja lainoppia. Määrällinen analyysi perustui Helsingin käräjäoikeuden tilastoon poissaoloista rikosoikeudenkäynneistä vuosien 2015–2024 aikana. Lainopillisen analyysin avulla tarkasteltiin voimassa olevia säännöksiä ja niiden muutoksia, jotka koskevat asianosaisten läsnäolovelvollisuutta. Lisäksi arvioitiin, ovatko nykyiset säädökset riittäviä poissaolojen ehkäisemiseksi ja oikeusturvan turvaamiseksi.
Tulokset osoittivat, että erityisesti rikosasioiden vastaajien poissaolot ovat edelleen merkittävä ongelma, joka johtaa rikosprosessien viivästymisiin ja lisää kustannuksia. Poissaolojen syinä tunnistettiin muun muassa haluttomuus osallistua oikeudenkäyntiin, pelko, sekä tiedonsaannin puutteet. Johtopäätöksissä todettiin, että poissaolojen vähentämiseksi tulisi kehittää joustavia menettelytapoja kuten videokuulemisia, sekä tehostaa muistutusjärjestelmiä, jotta oikeusprosessien sujuvuutta voitaisiin parantaa.