Vanhempien kokemuksia koulupoissaoloihin puuttumisesta systemaattisen kartoittamisen keinoin
Vainio, Tuija; Sormunen, Paula (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335755
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335755
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien kokemuksia systemaattisesta kartoittamisesta menetelmänä, koulupoissaoloihin puututtaessa ja kartoituksen vaikutuksista koulunkäyntiin. Yhteistyökumppanina Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toimiva, Yhdessä kouluun -projekti. Lisäksi opinnäytetyön tarkoitus oli pureutua koulupoissaoloihin ja kouluakäymättömyyteen ilmiönä jo olemassa olevan teoriatiedon avulla. Koulupoissaolot ovat suuresti kasvava ilmiö Suomessa.
Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä toimii koulupoissaoloilmiöön liittyvä systemaattinen kartoittaminen menetelmänä ja vanhempien näkemykset sekä kokemukset kouluakäymättömyydestä, siihen puuttumisesta sekä siihen liittyvistä tukimuodoista, joiden avulla lapsi tai nuori saadaan kiinnittymään takaisin kouluun ja voimaan siellä paremmin. Tarkastelimme kouluakäymättömyyttä asiakasperheiden näkökulmasta sekä yleisellä tasolla Suomessa.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2024 Yhdessä kouluun -projektin asiakasperheiltä teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Lisäksi tutkimme aihetta monipuolisesti jo olemassa olevan teoriatiedon avulla.
Haastatteluun osallistui neljä Yhdessä kouluun -projektin asiakasperheen vanhempaa. Yhdessä kouluun -projektissa on osallisena 29 asiakasperhettä. Haastatteluiden tulokset tukivat teoriapohjaista käsitystämme siitä, että menetelmänä systemaattinen kartoittaminen on erittäin hyvä toimintamalli ja tämä olisi mielestämme hyvä ottaa laajemmin käyttöön Suomen kouluissa. Lapsen tai nuoren koulupoissaoloihin ja kouluakäymättömyyteen tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvittäen, mitä taustatekijöitä lapsen tai nuoren kouluakäymättömyyteen liittyy. Perusteellinen taustasyiden selvittäminen on tärkeää, jotta lapselle tai nuorelle löydetään oikeanlaiset tukimuodot.
Näemme, että tulevaisuudessa olisi hyvä kouluttaa Suomen ala- ja yläkouluihin systemaattisen kartoittamisen osaajia, sillä tämä olisi tärkeä varhaisen sekä matalan kynnyksen tukimuoto Suomen kouluihin koulupoissaoloilmiön kasvaessa.
Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä toimii koulupoissaoloilmiöön liittyvä systemaattinen kartoittaminen menetelmänä ja vanhempien näkemykset sekä kokemukset kouluakäymättömyydestä, siihen puuttumisesta sekä siihen liittyvistä tukimuodoista, joiden avulla lapsi tai nuori saadaan kiinnittymään takaisin kouluun ja voimaan siellä paremmin. Tarkastelimme kouluakäymättömyyttä asiakasperheiden näkökulmasta sekä yleisellä tasolla Suomessa.
Opinnäytetyömme toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2024 Yhdessä kouluun -projektin asiakasperheiltä teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Lisäksi tutkimme aihetta monipuolisesti jo olemassa olevan teoriatiedon avulla.
Haastatteluun osallistui neljä Yhdessä kouluun -projektin asiakasperheen vanhempaa. Yhdessä kouluun -projektissa on osallisena 29 asiakasperhettä. Haastatteluiden tulokset tukivat teoriapohjaista käsitystämme siitä, että menetelmänä systemaattinen kartoittaminen on erittäin hyvä toimintamalli ja tämä olisi mielestämme hyvä ottaa laajemmin käyttöön Suomen kouluissa. Lapsen tai nuoren koulupoissaoloihin ja kouluakäymättömyyteen tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvittäen, mitä taustatekijöitä lapsen tai nuoren kouluakäymättömyyteen liittyy. Perusteellinen taustasyiden selvittäminen on tärkeää, jotta lapselle tai nuorelle löydetään oikeanlaiset tukimuodot.
Näemme, että tulevaisuudessa olisi hyvä kouluttaa Suomen ala- ja yläkouluihin systemaattisen kartoittamisen osaajia, sillä tämä olisi tärkeä varhaisen sekä matalan kynnyksen tukimuoto Suomen kouluihin koulupoissaoloilmiön kasvaessa.