Positiivisen pedagogiikan ja ProVaka-toimintamallin soveltaminen siirtymätilanteiden ohjaamiseen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, kuinka varhaiskasvatuksessa voidaan vahvistaa siirtymätilanteiden ohjaamista soveltamalla positiivisen pedagogiikan ja ProVaka-toimintamallin periaatteita. Tavoitteena oli selvittää, miten näiden toimintamallien avulla voidaan sujuvoittaa siirtymätilanteita ja tukea lasten hyvinvointia. Lisäksi työn tavoitteena oli koota konkreettisia ja käytännönläheisiä toimintatapoja, joiden avulla varhaiskasvattajat voivat hyödyntää positiivisen pedagogiikan ja ProVaka-toimintamallin periaatteita siirtymätilanteiden ohjaamiseen, edistäen lasten kokonaisvaltaista kehitystä.

Tietoperusta pohjautui varhaiskasvatuksen keskeisiin pedagogisiin malleihin, erityisesti positiiviseen pedagogiikkaan, joka tukee lasten kasvua myönteisten kokemusten ja vahvuuksien kautta, sekä ProVaka-malliin, joka tarjoaa rakenteita siirtymätilanteiden hallintaan. Työssä käsiteltiin myös siirtymätilanteiden vaikutuksia lasten kehitykseen ja hyvinvointiin sekä varhaiskasvatuksen käytäntöjä, kuten ennakoivia rutiineja ja selkeitä ohjeita.

Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin avoimilla kysymyksillä laaditulla kyselyllä, jolla kartoitettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia ja näkemyksiä siirtymätilanteiden hallinnasta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jossa keskityttiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta toistuviin teemoihin ja merkityksellisiin havaintoihin.

Tutkimustulokset osoittivat, että positiivinen pedagogiikka ja ProVaka-toimintamalli tukivat siirtymätilanteiden sujuvuutta ja edistivät lasten hyvinvointia. Keskeisiä tekijöitä olivat lasten yksilöllinen huomiointi, myönteinen palaute ja selkeät toimintatavat. Toisaalta kiire ja puutteet mallien soveltamisessa käytännössä heikensivät niiden vaikutusta. Johtopäätöksenä todettiin, että varhaiskasvattajien osaamista ja johdonmukaisuutta tulisi kehittää, jotta toimintamallit saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti.

Opinnäytetyö tarjoaa kehittämisehdotuksia, kuten lisäkoulutusta, tarkempia ohjeistuksia ja työyhteisön sisäisiä keskusteluja kiireen hallinnan parantamiseksi. Näiden avulla voidaan luoda lapsilähtöisempiä ja rauhallisempia siirtymätilanteita, jotka tukevat sekä lasten että henkilöstön hyvinvointia.

The purpose of this Bachelor´s thesis was to explore how the guidance of transition situations in early childhood education can be strengthened by applying the principles of positive pedagogy and the ProVaka model. The aim was to investigate how these models can be utilized to streamline transition situations and support children's well-being. Additionally, the goal was to compile concrete and practical methods that early childhood educators can use to incorporate the principles of positive pedagogy and the ProVaka model in guiding transitions, thereby promoting children's holistic development.

The theoretical background was based on key pedagogical models in early childhood education, particularly positive pedagogy, which supports children's growth through positive experiences and strengths, and the ProVaka model, which provides structures for managing transition situations. The thesis also addressed the impact of transition situations on children's development and well-being, as well as early childhood practices, such as anticipatory routines and clear instructions.

A qualitative research method was employed in the study. Data were collected through an open-ended survey that explored the experiences and perspectives of early childhood education staff regarding the management of transition situations. The data was analyzed using a theory-driven content analysis, focusing on recurring themes and significant findings based on the theoretical background.

The research results indicated that positive pedagogy and the ProVaka model contributed to the smoothness of transitions and promoted children's well-being. Key factors included the individual attention to children, positive feedback, and clear operational practices. However, time pressure and shortcomings in the practical application of the models diminished their effectiveness. The conclusion drawn was that the professional competence and consistency of early childhood educators should be further developed to fully utilize the potential of these models.

This thesis offers development suggestions, such as additional training, more detailed guidelines, and internal discussions within the team to improve the management of time pressure. These measures could help create child-centered and calmer transition situations, supporting the well-being of both children and staff.