Oikeudenkäyntiasiakirjan salassapitoperusteet seksuaalirikosasioissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oikeudenkäyntiasiakirjan salassapitoperusteita seksuaalirikosasioissa. Opinnäytetyössä tarkasteltiin perusteita, joiden nojalla tuomioistuimet määräävät seksuaalirikoksissa oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi. Opinnäytetyössä myös analysoitiin, miten salassapitoa ja oikeudenkäynnin julkisuutta punnitaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia ja aihetta tutkittiin voimassa olevien lakien, lainvalmisteluaineiston ja oikeuskirjallisuuden pohjalta.

Oikeudenkäynnin julkisuus on vahva pääsääntö, josta on säädetty perustuslain tasoisesti. Oikeudenkäynnin julkisuudella on useita tärkeitä tehtäviä, kuten esimerkiksi turvata yksilön oikeusturvaa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta voidaan kuitenkin poiketa muiden tärkeiden etujen suojaamiseksi. Seksuaalirikokset ovat arkaluonteisia, jolloin on perusteltua rajoittaa oikeudenkäynnin julkisuutta uhrin yksityisyyden suojaamiseksi. Salassapidolla pyritään suojelemaan rikoksen uhria niin, että oikeudenkäynnin julkisuudesta ei koituisi uhrille kärsimystä jo koetun rikoksen lisäksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuomioistuimet pääsääntöisesti määräävät asianomistajan eli rikoksen uhrin henkilöllisyyden salassa pidettäväksi. Asianomistajan henkilöllisyyden salassapito johtaa oikeudenkäyntiaineiston sekä ratkaisun salassapitoon. Tuomioistuimien tulee myös suoraan lain nojalla määrätä osa oikeudenkäyntiasiakirjoista salassa pidettäviksi. Oikeudenkäynnin julkisuuden ja salassapidon punninta ei ole yksiselitteistä, mutta yksityisyyden suojalla on usein merkittävä painoarvo. Tuomioistuinten toiminnassa korostuu tapauskohtainen harkinta salassapidosta määrättäessä. Salassapidosta tulee määrätä vain tarpeellisessa laajuudessa siten, että asianomistajan yksityisyyden suoja toteutuu ja samalla oikeudenkäynnin julkisuutta voidaan toteuttaa edes joiltain osin.