Taiteen, biologian ja havaintopsykologian yhtymäkohtia : Oppimiskertomus taiteentekemisen ja havaintojen maailmaan

Abstract

Taide on ihmisen taidetta ihmiselle. Ihmisen hermosto ja tietoisuus on rakentunut vuosimiljoonien evoluution pohjalta, sisältäen edelleen rakenteita varhaisemmista kehitysvaiheista. Historiamme aikana se on hioutunut toimimaan parhaiten juuri ihmisen havaintorakenteille, ja sisältämään ihmiselle merkityksellisiä symboleita ja sisältöjä. Yksilönkehityksessä nämä yhteisinhimilliset rakenteet ja merkitykset ovat antamassa pohjaa ja reunaehtoja kehitykselle. Yksilön oma matka on tasapainottelua sisäisten ja ulkoisten vaatimusten välillä. Luovuuden tila, josta myös taiteellinen työ ponnistaa, saa alkunsa jo lapsuudessa lapsen ja äidin välisestä suhteesta. Ihmismieli sisältää kuvan kaikista inhimillisten kokemusten mahdollisuuksista. Taiteellisessa työssä ja taidetta kokiessa ihminen muodostaa aikuisenakin yhteyden tuohon varhaisesti syntyneeseen tilaan. Inhimillinen kokemuskenttä on syntymän jälkeen ensisijaisesti kehollista ja intuitiivista. Analyyttinen rationaalinen mieli ja käsitteet tulevat merkitykselliseksi hitaasti, ja kattavat aikuisenakin vain pienen osan inhimillisestä kokemuksesta. Suurin osa havainnostamme jää rationaalisen analyysin ulkopuolelle, minkä vuoksi yksilön alitajuntaan tallentuneet keholliset kokemukset ovat merkityksellisiä koko elämämme ajan. Nämä merkitykset ovat luomassa sitä, miten koemme taiteen tai ympäristömme. Laadullisen, intuitiivisen kielen tunteminen on tärkeää niin elinympäristömme suunnittelijalle kuin taiteilijallekin, koska sillä on suoria vaikutuksia kokemukseemme ja hyvinvointiimme. Tämä kieli on usein rationaalisen näkökulman suunnasta merkityksetöntä, ja siksi sen viesteihin ei kiinnitetä yhteiskunnassamme riittävästi huomiota. Taiteilijoiden tehtävänä voisi olla laadukkaiden kokemuksellisten ratkaisujen puolesta puhuminen yhteiskunnassa, jossa lyhyen aikavälin tehokkuus ja välittömien kustannusten minimointi ovat liian usein määrääviä tekijöitä.