Kestävyyden edistäminen HUSin eräissä yksiköissä

Abstract

Terveydenhuollon on olennaista edistää oman toimintansa kestävyyttä. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa mahdollista osaamisvajetta sekä selvittää, millaista tietoa ja osaamisen kehittämistä terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat, jotta vastuullisuus ja kestävyys toteutuvat. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja siten turvata terveydenhuollon toimintaedellytyksiä. Lisäksi opinnäytetyön toivotaan lisäävän henkilökunnan veto- ja pitovoimaa erityisesti uusien työntekijöiden kohdalla. Terveydenhuollon kontekstissa täydennyskoulutukseen liittyvää kestävyysosaamisen kehittämistä on vain niukasti ja opinnäytetyössä kartoitettiin täydennyskoulutuksen sisältöä perustuen siihen, millaisella tasolla henkilökunnan tietämys on aiheesta. Opinnäytetyön tietoperustassa avataan vastuullisuuden ja kestävyyden käsitteet sekä esitellään kestävyyden viitekehyksiä. Tietoperustassa kestävyysosaamisen moninaisuutta kuvataan sen kompetenssien, henkilökohtaisen ulottuvuuden sekä kestävyysosaamisen haasteiden ja esteiden näkökulmasta. Lisäksi selvitetään kestävyysmurroksen ajureita ja vipuvaikutusta. Kestävyyden monitahoisuutta tuodaan esiin systeemiajattelun ja planetaarisen terveyden avulla.

Opinnäytetyön toimeksiantaja on HUSin Operatiiviset palvelut, jonka ympäristövastuuryhmän toimenpideohjelmaan opinnäytetyö kuuluu. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja lähestymistapa kehittämistyöhön oli konstruktiivinen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto muodostui kuudesta yksilöhaastattelusta, ja se analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastatteluaineiston perusteella keskeinen merkitys kestävyyden toteutumiseen terveydenhuollossa on kestävyyden monitahoisuuden hallinnalla, kestävyysarvojen ilmentämisellä, kestävyystoiminnalla sekä organisaation roolilla. Kehittämistyön toisessa vaiheessa verkkokoulutuksen sisältöä käsiteltiin työpajassa. Sisällössä keskityttiin haastatteluaineiston perusteella ilmenneisiin puutteisiin osaamisessa, ja se laajensi kehittämistyön näkökulmaa työntekijöiden kokemukseen. Tärkein työpajan anti oli verkkokoulutuksen nopea vaikuttavuuden ennakkoarviointi, joka tehtiin osallistavan suunnittelun InTo-työkalulla. Verkkokoulutuksen parhaita puolia ovat, että se kattaa kaikki ammattiryhmät, se on helppo toteuttaa ja sillä on mahdollisuus muuttaa organisaation toimintakulttuuria kestävämpään suuntaan.

Keskeisenä havaintona on, että osaamisen kehittämistä tarvitaan. Täydennyskoulutus voidaan toteuttaa kaikille ammattiryhmille suunnattuna verkkokoulutuksena huomioiden, että koulutuksen sisältö tukee työntekijöiden päivittäisen työn konkretiaa. Havainnot kertovat myös henkilökunnan tarpeesta kokea, että johto on sitoutunutta kestävyyden edistämiseen, ja sen tulisi kannustaa henkilöstöä organisoitumaan kestävyyttä edistäviin toimiin omissa yksiköissään. Tämä voi lisätä henkilökunnan pitovoimaa. Lisäksi havaittiin, että viestiä vastuullisuudesta tulisi selkeyttää henkilökunnalle. Kestävyysteemasta tulisi viestiä myös organisaation ulkoisille sidosryhmille, kuten mahdollisille työnhakijoille, mikä voi lisätä organisaation vetovoimaa. Täydennyskoulutuksen lisäksi toimeksiantajalle ehdotetaan konkreettisia kehittämisehdotuksia, joita ovat kestävyysteeman esillä pitäminen, ympäristövastuuryhmän kehittäminen sekä kestävyyden kirjaaminen mittaroitaviksi toimenpiteiksi strategiaan.