Vankilan vaikutus isän ja lapsen suhteeseen: Tapaamiskäytäntöjen merkitys

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Huittisten vankilan ja Vaasan vankilan tapaamiskäytäntöjen vaikutuksia isien ja lasten väliseen suhteeseen. Tavoitteena oli selvittää mitä haasteita ja kehittämismahdollisuuksia tapaamiskäytänteisiin liittyy ja sen myötä kehittää käytännön suosituksia vankiloiden tapaamiskäytäntöjen parantamiseksi. Opinnäytetyön tilaajana toimi Huittisten vankila.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyön kohderyhmäksi valittiin vapaaehtoiset miesvangit, jotka ovat lastensa kanssa yhteyksissä rangaistusajan aikana. Kuusi vankia haastateltiin avoimilla haastattelukysymyksillä. Haastattelu sisälsi viisi erilaista teemaa, jotka olivat tapaamiskäytännöt ja niiden vaikutus, haasteet ja kehittämismahdollisuudet tapaamisten aikana, isän ja lapsen tunteiden käsittely, vankilaympäristön vaikutus, sekä lapsen ja isän kiintymyssuhteen muutokset ennen vankeutta ja vankeusajan jälkeen. Opinnäytetyön tietoperusta koostui vankiloiden tapaamiskäytäntöjen, sitä säätelevien lakien, lapsi- ja perhetyön, sekä perheleiristä tehtyjen tutkimuksien pohjalta.

Tutkimus osoitti, että nykyiset tapaamiskäytännöt vaikuttavat emotionaalisesti isien ja lasten väliseen suhteeseen, sekä lasten hyvinvointiin. Yleisesti tapaamisjärjestelyt koettiin hyviksi, vankiloissa saatu tuki vanhemmuuteen tarpeelliseksi. Haasteet olivat tutkimuksen mukaan erilaisia suljetun vankilan ja avolaitoksen kesken. Suljetussa vankilassa päällimmäiseksi haasteeksi nousi lasten jännitys henkilökuntaa, sekä rakennusta kohtaan ja avolaitoksessa puolestaan poistumislupien järjestyminen sekä pitkät välimatkat vangin ja tapaajien välillä. Opinnäytetyön kehittämisehdotuksena on tapaamiskäytäntöjen kehittäminen muun muassa luomalla lapsiystävällisempiä tapaamistiloja.