Muusikkouden lähteellä: muusikon minäkuvan heijastuksia
Savela, Hanna (2024)
Savela, Hanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037774
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037774
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan musiikillista minäkuvaa ja sen kehittymistä muusikon eri elämän vaiheissa. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti tutkijan omasta kokemuksesta nousseet tutkimuskysymykset ja jonkinasteinen musiikillinen identiteettikriisi. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisää tietoa musiikillisen minäkuvan kehittymisestä ja sitä kautta muodostaa käsitys tutkijan omasta musiikillisesta minäkuvasta ja sen vaiheista, jonka lopputuloksena olisi selkeämpi musiikillinen minäkuva.
Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on evokatiivinen autoetnografia, jonka avulla tuon omat kokemukseni esille samaistuttavalla tavalla. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija itse tuottaa oman aineiston tai ainakin osan siitä. Olen tutkimuksessani siis samanaikaisesti tutkija, että tutkittava. Aineisto, omat kokemukseni ja muistelmani on koostettu tarinalliseksi kerronnaksi kronologisessa järjestyksessä, ja niistä syntyvät heijasteet tai vinjentit toimivat kokemusteni analyysinä.
Pyrin kirjoittamaan paljastaen omat kokemukseni ja epävarmuuteni, joita ei perinteisessä tutkielmissa usein sisällytetä tekstiin. Tutkimuksen tuloksissa nousee esille muusikon minäkuvan moninaisuus ja sen jat- kuva kehittyminen. Minäkuva ei muodostu yksittäisestä, pysyvästä määritelmästä, vaan sen rakenteet ja painotukset muuttuvat muusikon elämän ja työuran eri vaiheissa. Työn pyrkimyksenä oli tunnistaa ja tuoda esille sekä tutkia musiikillisen minäkuvani piirteitä ja heijastuksia, mutta on selvää, että muusikon identiteetti ja minäkuva aiheena on monikerroksinen kokonaisuus, jossa ammatillinen asema, omat ja muiden odotukset sekä erilaiset musiikilliset minäkäsitykset kietoutuvat yhteen.
Muusikon ammatillinen asema musiikkiyhteisössä, toveriminäkäsityksen vaikutus ja musiikillinen ihanneminäkäsitys ohjaavat vahvasti muusikon minäkuvan kehittymistä, mutta haastavat sitä samalla yhtä lailla. Haasteet ja epävarmuudet ovat oppimisen paikkoja, jotka auttavat rakentamaan realistista ja joustavaa minäkuvaa, jossa musiikillinen itsearvostus tulee sisäisestä vahvuudesta eikä pelkästään ulkoisesta palautteesta.
Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on evokatiivinen autoetnografia, jonka avulla tuon omat kokemukseni esille samaistuttavalla tavalla. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija itse tuottaa oman aineiston tai ainakin osan siitä. Olen tutkimuksessani siis samanaikaisesti tutkija, että tutkittava. Aineisto, omat kokemukseni ja muistelmani on koostettu tarinalliseksi kerronnaksi kronologisessa järjestyksessä, ja niistä syntyvät heijasteet tai vinjentit toimivat kokemusteni analyysinä.
Pyrin kirjoittamaan paljastaen omat kokemukseni ja epävarmuuteni, joita ei perinteisessä tutkielmissa usein sisällytetä tekstiin. Tutkimuksen tuloksissa nousee esille muusikon minäkuvan moninaisuus ja sen jat- kuva kehittyminen. Minäkuva ei muodostu yksittäisestä, pysyvästä määritelmästä, vaan sen rakenteet ja painotukset muuttuvat muusikon elämän ja työuran eri vaiheissa. Työn pyrkimyksenä oli tunnistaa ja tuoda esille sekä tutkia musiikillisen minäkuvani piirteitä ja heijastuksia, mutta on selvää, että muusikon identiteetti ja minäkuva aiheena on monikerroksinen kokonaisuus, jossa ammatillinen asema, omat ja muiden odotukset sekä erilaiset musiikilliset minäkäsitykset kietoutuvat yhteen.
Muusikon ammatillinen asema musiikkiyhteisössä, toveriminäkäsityksen vaikutus ja musiikillinen ihanneminäkäsitys ohjaavat vahvasti muusikon minäkuvan kehittymistä, mutta haastavat sitä samalla yhtä lailla. Haasteet ja epävarmuudet ovat oppimisen paikkoja, jotka auttavat rakentamaan realistista ja joustavaa minäkuvaa, jossa musiikillinen itsearvostus tulee sisäisestä vahvuudesta eikä pelkästään ulkoisesta palautteesta.