Toisen asteen oppilaitoksen ennaltaehkäisevä rooli nuorten tekemien rikosten torjunnassa: varhainen tuki ja syrjäytymisen ehkäisy

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia ja kehittää toisen asteen oppilaitosten roolia 15–21-vuotiaiden nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisyssä ja selvittää kuinka oppilaitokset voivat tunnistaa nuorten rikolliseen käyttäytymiseen johtavia riskitekijöitä. Tavoitteena on myös selvittää miten oppilaitokset voivat puuttua riskitekijöihin ajoissa, ensisijaisesti varhaisen puuttumisen ja syrjäytymisen ehkäisyn keinoin. Opinnäytetyössä keskitytään myös oppilaitosten ja muiden toimijoiden, ensisijaisesti poliisin, välisen yhteistyön kehittämiseen. Opinnäytetyön tuloksista hyötyvät ensisijaisesti toisen asteen oppilaitokset, kuten lukiot ja ammattioppilaitokset.

Opinnäytetyö on luonteeltaan tutkimuksellinen. Tietoperusta muodostuu opinnäytetyön aiheeseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä, kriminologisista teorioista, rikoksentorjunnan teorioista ja käytännöistä, nuorisorikollisuuden taustatekijöistä, tilastoista, aiemmasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Opinnäytetyössä haastateltiin viittä poliisissa työskentelevää henkilöä ja viittä oppilaitoksen edustajaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin ja tulokset ryhmiteltiin aineistosta esiin nousseiden keskeisten teemojen mukaan.

Opinnäytetyön keskeiset tulokset osoittavat, että oppilaitoksissa pyritään tunnistamaan riskitekijät ja puuttumaan niihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Haastatteluissa ja tietoperustassa korostettiin varhaisen tuen merkitystä. Oppilaitosten ja poliisin tekemä yhteistyö rikosten estämiseksi on tunnistettu tärkeäksi. Merkittäviksi kehitysalueiksi nousivat resurssit, koulutus sekä tiedonkulku. Resurssien lisääminen mahdollistaisi paremman ennaltaehkäisyn ja tukitoimien laajentamisen. Oppilaitosten henkilökunnalla on tarvetta koulutukselle, jonka avulla pystytään tunnistamaan nuorten riskikäyttäytymistä entistä aikaisemmassa vaiheessa ja puuttumaan siihen oikea-aikaisesti. Yhteistyömallien kehittämisellä ja viranomaisten välisen tiedonkulun parantamisella voitaisiin edistää nuorten hyvinvointia ja rikosten ennaltaehkäisyä.