Fyysisen väkivallan kohtaaminen ensihoitotyössä
Hertteli, Saija (2015)
Hertteli, Saija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232487
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitajien kokemukset koetun fyysisen väkivallan määrästä, syyt väkivaltaan johtaneista tilanteista ja tilanteiden seuraukset sekä pohtia, millä keinoin ensihoitajien työturvallisuutta voidaan parantaa.
Tutkimus on toiminnallinen, ja tutkimusmenetelmistä löytyy enimmäkseen kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimuspiirteitä. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä, joka lähetettiin jokaiseen sairaanhoitopiirin kenttäjohtoalueen sähköpostiin ensihoitajien täytettäväksi. Kyselylomake toteutettiin anonyymisti, ja suurin osa kysymyksistä oli monivalintoja. Kaksi kysymystä oli avointa, ja niihin vastaajat saivat kommentoida vapaasti toiveistaan työturvallisuuden parantamiseksi ja koulutuksen sisällöstä. Kyselytutkimuksen lisäksi opinnäytetyössä käytettiin vertailevina tietoina aikaisempia samasta aiheesta tehtyjä opinnäytetöitä.
Ensihoitajille suunnatun kyselyn tulokset osoittivat työntekijöiden kokevan fyysistä väkivaltaa työssään vähintään kuukausittain. Väkivallan yleisin ilmenemismuoto oli sanallinen uhkailu. Väkivaltaa esiintyi eniten humalaisen tai mielenterveyspotilaan siirrossa/hoidossa. Potilaan äkkiarvaamaton käyttäytyminen koettiin isoimmaksi tekijäksi väkivallan syntyyn vaikuttavissa tekijöissä. Vastaajat kokivat oppilaitoksen ja työnantajan tarjoaman koulutuksen väkivaltaisen henkilön kohtaamiseen liian vähäiseksi. Koulutusta toivottiin enemmän ja sen sisältävän esimerkiksi erilaisia käytännön harjoituksia.
Tässä työssä suoritetun kyselyn ja aikaisempien opinnäytetöiden kyselytulosten vertailussa havaittiin, että ensihoitajat kokevat väkivaltaa työssään maantieteellisestä alueesta riippumatta. Vastauksista saatuja tietoja pyrittiin käyttämään hyödyksi pohdittaessa vaihtoehtoja ensihoitajien työturvallisuuden lisäämiseksi. Työn liitteenä (liite 2) on tarkempi ohjeistus, jossa on vastausten perusteella kerätty ehdotuksia työturvallisuuden parantamiseksi erityisesti koulutuksen avulla.
Työ on suunnattu ensihoitajille, mutta sen käyttömahdollisuuksia voidaan soveltaa muuhunkin sosiaali- ja terveydenhuollon alaan sekä muillekin aloille, joissa väkivallan uhka on ilmeinen.
Tutkimus on toiminnallinen, ja tutkimusmenetelmistä löytyy enimmäkseen kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimuspiirteitä. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä, joka lähetettiin jokaiseen sairaanhoitopiirin kenttäjohtoalueen sähköpostiin ensihoitajien täytettäväksi. Kyselylomake toteutettiin anonyymisti, ja suurin osa kysymyksistä oli monivalintoja. Kaksi kysymystä oli avointa, ja niihin vastaajat saivat kommentoida vapaasti toiveistaan työturvallisuuden parantamiseksi ja koulutuksen sisällöstä. Kyselytutkimuksen lisäksi opinnäytetyössä käytettiin vertailevina tietoina aikaisempia samasta aiheesta tehtyjä opinnäytetöitä.
Ensihoitajille suunnatun kyselyn tulokset osoittivat työntekijöiden kokevan fyysistä väkivaltaa työssään vähintään kuukausittain. Väkivallan yleisin ilmenemismuoto oli sanallinen uhkailu. Väkivaltaa esiintyi eniten humalaisen tai mielenterveyspotilaan siirrossa/hoidossa. Potilaan äkkiarvaamaton käyttäytyminen koettiin isoimmaksi tekijäksi väkivallan syntyyn vaikuttavissa tekijöissä. Vastaajat kokivat oppilaitoksen ja työnantajan tarjoaman koulutuksen väkivaltaisen henkilön kohtaamiseen liian vähäiseksi. Koulutusta toivottiin enemmän ja sen sisältävän esimerkiksi erilaisia käytännön harjoituksia.
Tässä työssä suoritetun kyselyn ja aikaisempien opinnäytetöiden kyselytulosten vertailussa havaittiin, että ensihoitajat kokevat väkivaltaa työssään maantieteellisestä alueesta riippumatta. Vastauksista saatuja tietoja pyrittiin käyttämään hyödyksi pohdittaessa vaihtoehtoja ensihoitajien työturvallisuuden lisäämiseksi. Työn liitteenä (liite 2) on tarkempi ohjeistus, jossa on vastausten perusteella kerätty ehdotuksia työturvallisuuden parantamiseksi erityisesti koulutuksen avulla.
Työ on suunnattu ensihoitajille, mutta sen käyttömahdollisuuksia voidaan soveltaa muuhunkin sosiaali- ja terveydenhuollon alaan sekä muillekin aloille, joissa väkivallan uhka on ilmeinen.