Minkä syiden vuoksi iäkästä potilasta fyysisesti rajoitetaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata tekijöitä, joiden vuoksi iäkkäitä fyysisesti rajoitetaan. Tavoitteena oli kehittää hoitotyönlaatua ja herättää pohdintaa esimerkiksi aiheen eettisyydestä, sekä lisätä HUS:in työntekijöiden tietämystä ja osaamista aiheesta.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvallisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisoa haettiin eri tietokannoista: Ebscohost, Google scholar, Uef/erepsitory, Melinda ja manuaalisena hakuna. Aineistoon valittiin tutkimuksia aikaväliltä 2013–2024.

Tuloksien pohjalta saatiin muodostettua kolme teemaa, jotka kuvasivat tekijöitä iäkkäiden fyysiseen rajoittamiseen. Näitä olivat potilaslähtöiset tekijät, hoitajiin yhteydessä olevat tekijät ja organisaatioon ja säädöksiin yhteydessä olevat tekijät. Tulokset osoittavat, että fyysisen rajoittamisen syyt olivat usein potilaslähtöisiä ja suurin osa syistä liittyi potilasturvallisuuteen. Ennen kaikkea tietyt ominaispiirteet iäkkäässä, kuten sekavuus ja alentunut liikuntakyky, lisäävät riskiä fyysisesti rajoittamiseen. Asenteet fyysistä rajoittamista kohtaan saattoivat olla negatiiviset, vaikka hoitotoimeenpiteenä fyysinen rajoittaminen nähtiin tavanomaisena. Päätöksenteko saattoi perustua rutiineihin ja perinteisiin sen sijaan, että se perustui yksilölliseen arviointiin potilaasta. Selkeiden ohjeiden puute fyysisen rajoittamisen käytöstä terveydenhuollon yksiköissä johtaa siihen, että useimmat terveydenalan ammattilaiset eivät ole tietoisia fyysisen rajoittamisen asianmukaisesta käytöstä.

Rajoittamistoimia voidaan vähentää potilaslähtöisellä hoito-otteella, sekä tunnistamisella ja oikeanlaisella suhtautumisella iäkkään potilaan sekavaa käytöstä kohtaan. Hoitajan suhtautuminen ja kyky nähdä iäkäs laajempana kokonaisuutena vähentää riskiä fyysiselle rajoittamiselle. Hoitajille tulee antaa koulutusta ja tukea fyysisestä rajoittamisesta ja geriatrisesta osaamisesta. Tutkimusten perusteella voi todeta, että kansainvälinen säädös ja laki vaikuttaa yleisellä tasolla siihen, miten fyysiseen rajoittamiseen suhtaudutaan ja miten sitä toteutetaan. Suomessa itsemääräämisoikeutta vahvistavaa lainsäädäntöä on valmistettu usealla hallituskaudella. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan palveluissa, joissa asiaa koskeva kattava sääntely puuttuu, on erityisen tärkeää ja kiireellistä valmistella lainsäädäntöä itsemääräämisoikeudesta ja rajoitustoimien käytön edellytyksistä.