Yksityishenkilön velkajärjestelyn esteiden vaikutukset : Tarkastelussa vuoden 2023 käräjäoikeuden päätökset

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yksityishenkilön velkajärjestelylain mukaisia esteperusteita ja toimeksiantajan lausumia käräjäoikeuden päätöksissä vuonna 2023. Päätutkimuskysymysten avulla haettiin vastauksia siihen, mitä esteperusteita todettiin 60 kuukauden kestoisissa maksuohjelmissa ja kuinka usein toimeksiantaja lausui todetuista esteperusteista käräjäoikeuteen.

Työn teoriaosassa käytiin läpi velkajärjestelyn pääpiirteitä ja vaiheita, ylivelkaantumista sekä tarkasteltiin yksityiskohtaisesti velkajärjestelyn edellytysten ja esteiden sisältöä ajankohtaisen lainsäädännön, hallituksen esitysten sekä oikeustapausten ja -kirjallisuuden avulla.

Tutkimus toteutettiin empiirisellä oikeustutkimuksella, jota tuki oikeusdogmaattisen tutkimuksen elementit. Aineistona käytettiin 200 käräjäoikeuden aloituspäätöstä, joissa ilmenneitä esteperusteita analysoitiin sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Toimeksiantajan lausumien määrän selvittämisessä hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää.

Tuloksista havaittiin, että käräjäoikeuden aloittamispäätöksissä ilmennyt yleisin esteperuste oli velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan mukainen este, joka todettiin 78 % aloituspäätöksistä. Muut esteperusteet esiintyivät harvemmin. Lisäksi tuloksista selvisi, että toimeksiantaja lausui esteperusteista käräjäoikeuteen 77 % aloituspäätöksistä. Tästä voitiin päätellä, että toimeksiantajalla on useimmissa tapauksissa taloudellista intressiä lausua esteperusteista, sillä niiden toteamisella on vaikutusta maksuohjelman keston pidentymiseen kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, mikä puolestaan johtaa suurempaan kertymään velkojille.