Kolmannen sektorin lähisuhdeväkivaltatyön auttamispalvelut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella
Toivonen, Kanerva (2025)
Toivonen, Kanerva
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501281994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501281994
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tuoda esille, millainen on kolmannen sektorin lähisuhdeväkivaltatyön auttamispalveluiden tarjonta tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja tunnistaa palveluvalikossa olevat kehittämiskohteet. Rikosuhripäivystys (RIKU) sai Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen (LUVN) tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalta yleisavusta, jotta RIKU voisi selvittää LUVN-alueen lähisuhdeväkivaltatyön toimijat ja millä reunaehdoilla palvelua on tarjolla (Tulevaisuus- ja kehittämislautakunta 2023). Selvittämistyön tavoitteena selkiyttää olemassa olevia lähisuhdeväkivaltatyön ja rikosuhrityön tuottamia palveluja alueen asukkaille sekä päättäjille, ryhdistää lähisuhdeväkivaltatyön suunnitelmallisuutta ja tuottaa verkostokartta LUVN-alueen palveluista lähisuhdeväkivallan uhreille. (Rikosuhripäivystys, 2023a).
Aineiston keruu on tehty puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastateltuja palvelun tarjoajia on yhteensä 10 seitsemästä eri palvelusta; yhdestä palvelusta samaan haastatteluun osallistui kolme ammattilaista. Haastattelut toteutettiin teams-haastatteluina, jotka tallennettiin sekä litteroitiin. Opinnäytetyössä on sovellettu arviointitutkimuksen lähestymistapaa. Soveltaen arviointitutkimusta on mahdollista vastata kysymyksiin siitä, että vastaako nykyinen palvelutarjonta tarpeisiin ja millaiselle palvelulle sekä osaamiselle on tarve.
Keskeisinä teemoina haastatteluista tuli esille lähisuhdeväkivaltatyön osaamisen sattumanvaraisuus ammattilaisilla, yhteisten rakenteiden puute ja toive, että rakenteita ryhdytään suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä sekä lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin saaminen LUVN-alueelle. Kaikilla haastateltavilla oli hyviä ja toimivia kokemuksia yhteistyöstä julkisen sektorin kanssa, mutta lähes kaikki toivat esille, että osaaminen ja ymmärrys lähisuhdeväkivallasta moninaisena ilmiönä oli silti liian sattumanvaraista ja yhteistyötä ei ole tällä hetkellä yhteisissä rakenteissa. Rakenteita ovat esimerkiksi asiaan perehtyneet poikkihallinnolliset työryhmät, jotka ohjaavat ja tukevat pe-rustyötä sekä säännönmukaiset ja suunnitelmalliset koulutukset. Lähes kaikki haastateltavat toivat esille toiveen siitä, että lähisuhdeväkivaltatyötä kehitettäisiin yhdessä systemaattisesti ja jatkuvasti, jotta osaaminen yhtenäistyisi ja alueen eri toimijat ja palvelut tulisivat näkyviksi sekä hyvinvointi-alueen asukkaille että LUVN-alueen ammattilaisille. Lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin puuttuminen LUVN-alueelta koettiin puutteeksi ja sellaisen saaminen LUVN-alueelle koettiin yhtenä ratkaisuna vallitsevaan tilanteeseen. Yhtenä katvealueena tunnistettiin se, että LUVN-alueelta puuttuu koko aluetta palveleva lähisuhdeväkivaltaan erikoistunut avopalvelu.
Ehdotuksena seuraaviksi vaiheiksi on kartoittaa mahdollisuudet poikkihallinnollisen yhteistyöryhmän rakentamiselle sekä kokoaikaisen ja päätoimisen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin tehtävän perustaminen. Tulisi myös kuvata lähisuhdeväkivaltapalvelut ilmiöpohjaisesti ja perustaa kolmannen sektorin teemaverkosto.
Aineiston keruu on tehty puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastateltuja palvelun tarjoajia on yhteensä 10 seitsemästä eri palvelusta; yhdestä palvelusta samaan haastatteluun osallistui kolme ammattilaista. Haastattelut toteutettiin teams-haastatteluina, jotka tallennettiin sekä litteroitiin. Opinnäytetyössä on sovellettu arviointitutkimuksen lähestymistapaa. Soveltaen arviointitutkimusta on mahdollista vastata kysymyksiin siitä, että vastaako nykyinen palvelutarjonta tarpeisiin ja millaiselle palvelulle sekä osaamiselle on tarve.
Keskeisinä teemoina haastatteluista tuli esille lähisuhdeväkivaltatyön osaamisen sattumanvaraisuus ammattilaisilla, yhteisten rakenteiden puute ja toive, että rakenteita ryhdytään suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä sekä lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin saaminen LUVN-alueelle. Kaikilla haastateltavilla oli hyviä ja toimivia kokemuksia yhteistyöstä julkisen sektorin kanssa, mutta lähes kaikki toivat esille, että osaaminen ja ymmärrys lähisuhdeväkivallasta moninaisena ilmiönä oli silti liian sattumanvaraista ja yhteistyötä ei ole tällä hetkellä yhteisissä rakenteissa. Rakenteita ovat esimerkiksi asiaan perehtyneet poikkihallinnolliset työryhmät, jotka ohjaavat ja tukevat pe-rustyötä sekä säännönmukaiset ja suunnitelmalliset koulutukset. Lähes kaikki haastateltavat toivat esille toiveen siitä, että lähisuhdeväkivaltatyötä kehitettäisiin yhdessä systemaattisesti ja jatkuvasti, jotta osaaminen yhtenäistyisi ja alueen eri toimijat ja palvelut tulisivat näkyviksi sekä hyvinvointi-alueen asukkaille että LUVN-alueen ammattilaisille. Lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin puuttuminen LUVN-alueelta koettiin puutteeksi ja sellaisen saaminen LUVN-alueelle koettiin yhtenä ratkaisuna vallitsevaan tilanteeseen. Yhtenä katvealueena tunnistettiin se, että LUVN-alueelta puuttuu koko aluetta palveleva lähisuhdeväkivaltaan erikoistunut avopalvelu.
Ehdotuksena seuraaviksi vaiheiksi on kartoittaa mahdollisuudet poikkihallinnollisen yhteistyöryhmän rakentamiselle sekä kokoaikaisen ja päätoimisen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin tehtävän perustaminen. Tulisi myös kuvata lähisuhdeväkivaltapalvelut ilmiöpohjaisesti ja perustaa kolmannen sektorin teemaverkosto.