Ikäihmisten kokemuksia Kotikartanon kuntosalitoiminnasta

Abstract

Ikääntyvien väestön toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen on merkittävä haaste yhteiskunnalle, koska tulevaisuudessa ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti. Tavoitteemme oli selvittää, miten Ylivieskan Kotikartanon kuntosalia säännöllisesti käyttävät ikäihmiset olivat kokeneet kuntosaliharjoittelun vaikuttaneen heidän toimintakykyynsä ja elämänlaatuun. Rajasimme toimintakykyyn kuuluvaksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn. Elämänlaadussa käsittelimme tarpeellisuuden, yhteenkuuluvuuden, tekemisen sekä turvallisuuden näkökulmia.

Tutkimusaineisto koostui kymmenestä ikäihmisestä, jotka sijoittuivat ikäryhmään 64-92. He kävivät kuntosalilla säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2007. Aineiston analysoimme sisällön analyysiä käyttäen. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelun avulla ja tutkimustapa oli kvalitatiivinen tutkimus.

Tulokset osoittivat kuntosaliharjoituksen ylläpitäneen heidän kuntoa, tasapaino parani, sekä verenkiertohäiriöt vähenivät. Riippuvuuden tunne pieneni ja itsetunto kasvoi. Kuntosalitoiminta motivoi heitä harrastamaan muutakin liikuntaa ja he tiedostivat liikunnan merkityksen. Ryhmän antama tuki ja yhdessä olo toi sisältöä heidän elämään ja kohotti mielialaa. Sosiaalisten kontaktien kasvaessa yksinäisyyden tunne väheni ja uusia ystävyyssuhteita syntyi.

Kuntosalitoiminta koettiin merkittäväksi elämänlaadun kannalta. He tunsivat itsensä tarpeelliseksi ja kantoivat vastuuta toisista ja ajatukset suuntautuivat parempaan tulevaisuuteen.

Tutkimuksen mukaan kuntosalitoiminta piti yllä fyysistä toimintakykyä ja samalla se edisti sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Samoin se toi sisältöä elämänlaatuun.

Ohjaajan merkitys tuli myös merkittävänä tekijänä esiin. Ohjaaja koettiin asiantuntevana ja turvallisuuden luojana.

Maintaining the quality of life and the functionality of the elderly is a notable challenge for our society as the number of the aging population is increasing tremendously. The objective of our research was to find out how the elderly people who regurlarly use the gymnasium of Kotikartano in Ylivieska, have experienced the effect of the excercise routine concerning their functionality and their quality of life. We demarcated functionality into physical, psychological and social functionality. The quality of life was examined through the viewpoints of necessity, togetherness, performance and safety.

The research material was accumulated of ten elderly persons between the ages of 62 to 92 years. They used the gymnasium regularly twice a week. The data was collected in the summer of 2007. We analysed the content by using content analysis. The research was executed by a theme interview and the means of research used was qualitative research.

The results proved the excercise routine to have maintained the physical health of the aforementioned elderly persons as well as improving their balance and decresing circulatory disorders. The elderly felt less dependent and more confident. The gymnasium exercise routine motivated the elderly persons to engage in also other forms of execise and they became conscious of the significance of exercise. The support from the group and the togetherness gave them great pleasure and elevated their sentiment. As the social contacts increased the feeling of loneliness decreased and new friendships were born. The gymnasium routine was received as significant as to the quality of life. The elderly felt useful and cared for the others and their thoughts were directed towards a better future.

According to the research, the gymnasium ecercise routine sustained functionality and also imroved social and psychological capacity. The excercise routine also brought content to the quality of life.

The importance of an instructor was also uncovered. The instructor was experienced as a competent and safety creating figure.