Vanhempien kokemuksia keskosten kotiutumisesta
Hietaniemi, Virva; Sassali, Johanna (2008)
Hietaniemi, Virva
Sassali, Johanna
2008
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503124074
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503124074
Tiivistelmä
Keskosen perhe ei useinkaan kotiutumisen jälkeen siirry normaaliin vauvaperheen arkeen, minkä vuoksi vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen hoidossa. Keskosen kotiutuminen on yleensä haastava kokemus, joka herättää monenlaisia tunteita. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mitä haasteita keskosten vanhemmat kohtaavat lapsen kotiutuessa ja kuinka arjen sujuvuutta voidaan kehittää perhettä tukemalla. Tarkoituksena oli myös selvittää, mitkä tiedot ja taidot vanhemmat kokevat tärkeiksi kotiutusvaiheessa ja millaisia ohjeita vanhemmat tarvitsevat. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää vanhempien tiedon ja tuen saantia keskosten kotiutuessa.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselyllä Keskosvanhempien yhdistyksen keskustelupalstalta. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä sekä joitakin perustietoja kartoittavia kohtia. Saimme yhteensä 18 vastausta, jotka analysoimme sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan keskosten vanhemmat tarvitsevat tukea kotiutumisen jälkeen. Suurimpina haasteina keskosen hoidossa koettiin syömiseen liittyvät asiat. Myös lapsen hengityksen tarkkailu ja infektioherkkyys veivät vanhempien voimia. Suurin osa vanhemmista koki pelon ja huolen rinnalla kuitenkin helpotusta ja iloa keskosen kotiutumisesta. Vanhemmille oli tärkeää oma tukiverkosto, joka koostui terveydenhuollon ammattilaisista, läheisistä ihmisistä ja vertaistukijoista. Lisäksi lapsi itsessään oli kantava voimavara monille perheille.
Tutkimusaineistosta nousi esille keskosten vanhempien tarve tiedonsaantiin terveydenhuollon ammattilaisilta. Erityisesti kaivattiin kirjallisia ohjeita lapsen hoidosta. Neuvolasta saatua tietoa ja tukea pidettiin riittämättömänä. Ohjeet siitä, mistä saa tarvittaessa apua, koettiin merkityksellisiksi. Vanhemmat olisivat lisäksi halunneet, että heidän hoitotaitojaan olisi kartutettu enemmän jo sairaalassa. Tutkimukseen osallistujien kokemuksiin perustuvat tulokset viittaavat vahvasti siihen, että keskosten vanhempien tiedonsaantia ja ohjausta tulee kehittää lapsen kotiutuessa.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselyllä Keskosvanhempien yhdistyksen keskustelupalstalta. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä sekä joitakin perustietoja kartoittavia kohtia. Saimme yhteensä 18 vastausta, jotka analysoimme sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan keskosten vanhemmat tarvitsevat tukea kotiutumisen jälkeen. Suurimpina haasteina keskosen hoidossa koettiin syömiseen liittyvät asiat. Myös lapsen hengityksen tarkkailu ja infektioherkkyys veivät vanhempien voimia. Suurin osa vanhemmista koki pelon ja huolen rinnalla kuitenkin helpotusta ja iloa keskosen kotiutumisesta. Vanhemmille oli tärkeää oma tukiverkosto, joka koostui terveydenhuollon ammattilaisista, läheisistä ihmisistä ja vertaistukijoista. Lisäksi lapsi itsessään oli kantava voimavara monille perheille.
Tutkimusaineistosta nousi esille keskosten vanhempien tarve tiedonsaantiin terveydenhuollon ammattilaisilta. Erityisesti kaivattiin kirjallisia ohjeita lapsen hoidosta. Neuvolasta saatua tietoa ja tukea pidettiin riittämättömänä. Ohjeet siitä, mistä saa tarvittaessa apua, koettiin merkityksellisiksi. Vanhemmat olisivat lisäksi halunneet, että heidän hoitotaitojaan olisi kartutettu enemmän jo sairaalassa. Tutkimukseen osallistujien kokemuksiin perustuvat tulokset viittaavat vahvasti siihen, että keskosten vanhempien tiedonsaantia ja ohjausta tulee kehittää lapsen kotiutuessa.