Kiintymyssuhteessa traumatisoituneen lapsen ja nuoren tukeminen

Abstract

Kiintymyssuhteessa koettu turvattomuus, kaltoinkohtelu tai laiminlyönti altistaa kiintymyssuhdetraumalle, jolla on laaja-alaisia negatiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle sekä hyvinvoinnille – aina aikuisuuteen saakka. Pahimmillaan kiintymyssuhdetrauman negatiiviset seuraukset siirtyvät seuraavalle sukupolvelle, silloin puhutaan ylisukupolvisuuden ongelmasta.

Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa etsittiin tietoa siitä, miten aikuiset voivat tukea ja auttaa kiintymyssuhteessa traumatisoitunutta lasta. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymys oli: Miten tukea kiintymyssuhteessa traumatisoitunutta lasta ja nuorta? Aineistoksi valittiin yhdeksän artikkelia, jotka analysoitiin teemoittemalla.

Tulosten perusteella kiintymyssuhteessa traumatisoitunutta lasta auttaa turvallinen ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. Muun muassa aikuisen mentalisaatiokyky, sensitiivisyys ja aito läsnäolo ovat tärkeitä turvallisessa kohtaamisessa. Vuorovaikutussuhteen laadun lisäksi suhteen pysyvyydellä ja suhteiden määrällä on vaikutusta. Turvallisessa vuorovaikutuksessa aikuinen pystyy tukemaan lapselle tärkeitä tunne-, itsesäätely- ja sosiaalisten taitojen opettelua.

Tuloksista ilmeni myös, että lapsen perheen ja lähiverkoston huomioiminen on tärkeää. Vanhempien tukeminen ja kunnioitus heitä kohtaan vaikuttavat myös lapseen. Kaikkien lapsen elämässä mukana olevien aikuisten tulisi toimia yhdessä lapsen hyväksi. Traumatietoinen työntekijä ymmärtää trauman vaikutuksia, osaa tukea lasta ja ehkäistä uudelleentraumatisoitumista. Yksittäisen työntekijän lisäksi traumatietoisuus voi käsittää koko organisaatiota. Se tarkoittaa organisaatiota, jossa tunneilmasto on salliva, johto on sitoutunut traumatietoiseen työskentelyyn ja työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan. Hyvinvoiva työntekijä pystyy parhaiten auttamaan lasta.