Elämää sairauden varjossa : lapsen psyykkinen sairaus äidin silmin
Komulainen, Elina (2007)
Komulainen, Elina
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503194518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503194518
Tiivistelmä
Tutkimme psyykkisesti sairaan lapsen äidin kokemuksia lapsensa sairaudesta. Tutkimusaineiston äidit kertoivat meille vapaasti oman tarinansa tutkimuskysymyksiemme johdattelemana. Aineiston tutkimukseemme saimme omaisryhmistä, joissa äidit kertoivat kuinka sairaus vaikutti perheeseen ja arkeen, mitä tunteita sairaus herätti ja mitä selviytymiskeinoja käytettiin.
Tutkimuksellamme halusimme tuoda julki sitä, että myös omaiset tarvitsevat apua, vaikkeivät he olisikaan mukana psyykkisesti sairaan läheisensä hoidossa. Omaiset jäävät helposti huomaamatta eikä kukaan piittaa heidän jaksamisestaan. Lisäksi me halusimme herättää ihmiset huomaamaan, että on olemassa monenlaista apua saatavilla. Omaisten tulisi olla rohkeampia hakemaan apua arkeen, niin itselle kuin perheelle. Tarkoituksena olisi, että ihmisille kasvaisi ymmärrys siitä, että myös omainen voi olla avuntarvitsija.
Me valitsimme tutkimusmenetelmäksernrne narratiivisen otteen, jotta voisimme työskennellä tarinoiden parissa mahdollisimman luotettavasti. Narratiivisen menetelmän ansioista omaiset pääsivät tutkimukseenune aidosti osalliseksi. Tutkimuksemme perustui Vilma Hännisen narratiivisen kiertokulun teoriaan, jonka me muokkasimme ja sovelsimme omaan tutkimukseemme sopivaksi.
Aineiston tutkimukseemme saimme pääasiassa kuuntelemalla omaisten tarinoita omaisryhmissä. Suurin osa osallistujista oli äitejä, jonka vuoksi päätimme esittää tutkimustulokset äidin tarinan kautta. Lopuksi me kirjoitimme vaihtoehtoisen tarinan, josta toivomme olevan apua niin toisille sairastuneille, omaisille, terveille ja koko palvelujärjestelmälle.
Tutkimuksellamme halusimme tuoda julki sitä, että myös omaiset tarvitsevat apua, vaikkeivät he olisikaan mukana psyykkisesti sairaan läheisensä hoidossa. Omaiset jäävät helposti huomaamatta eikä kukaan piittaa heidän jaksamisestaan. Lisäksi me halusimme herättää ihmiset huomaamaan, että on olemassa monenlaista apua saatavilla. Omaisten tulisi olla rohkeampia hakemaan apua arkeen, niin itselle kuin perheelle. Tarkoituksena olisi, että ihmisille kasvaisi ymmärrys siitä, että myös omainen voi olla avuntarvitsija.
Me valitsimme tutkimusmenetelmäksernrne narratiivisen otteen, jotta voisimme työskennellä tarinoiden parissa mahdollisimman luotettavasti. Narratiivisen menetelmän ansioista omaiset pääsivät tutkimukseenune aidosti osalliseksi. Tutkimuksemme perustui Vilma Hännisen narratiivisen kiertokulun teoriaan, jonka me muokkasimme ja sovelsimme omaan tutkimukseemme sopivaksi.
Aineiston tutkimukseemme saimme pääasiassa kuuntelemalla omaisten tarinoita omaisryhmissä. Suurin osa osallistujista oli äitejä, jonka vuoksi päätimme esittää tutkimustulokset äidin tarinan kautta. Lopuksi me kirjoitimme vaihtoehtoisen tarinan, josta toivomme olevan apua niin toisille sairastuneille, omaisille, terveille ja koko palvelujärjestelmälle.