Hautaamisjärjestys – kenellä on oikeus tulla haudatuksi sukuhautaan?
Tasa, Rosa (2025)
Tasa, Rosa
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503204634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503204634
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia hautaamisjärjestystä ja selkeyttää sen selvittämisprosessia käytännössä. Tavoitteena oli vastata kysymykseen siitä, mitä asioita on otettava huomioon, kun selvitetään, onko henkilöllä oikeus tulla haudatuksi sellaiseen sukuhautaan, johon on jo haudattu vähintään yksi vainaja. Asian selvittäminen tulee ajankohtaiseksi aina tällaiseen hautaan hautaamisen yhteydessä. Lisäksi on myös muita tilanteita, joissa se on selvitettävä. Aiheen tutkiminen katsottiin näin ollen merkitykselliseksi ja sen tarkoituksena oli mahdollistaa toimeksiantajalle työn tehostaminen ja jatkokehittäminen.
Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää. Teoriapohjan tärkeimpänä osana toimi ajantasainen kirkkolaki (652/2023). Lisäksi työssä hyödynnettiin muun muassa muuta ajantasaista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Lähdeaineiston vähäisyydestä johtuen apuna käytettiin myös edellistä kirkkolakia koskevaa oikeuskirjallisuutta sopivilta osin.
Tutkimusten tulosten perusteella sen selvittämisessä, onko henkilöllä oikeus tulla haudatuksi sellaiseen sukuhautaan, johon on jo haudattu vähintään yksi vainaja, tulee ensisijaisesti huomioida, onko siitä, keitä hautaan voidaan haudata, sovittu sopimuksella. Jos sopimus on tehty vuoden kuluessa haudan luovutuksesta, tulee sitä noudattaa. Jos sopimusta ei ole tehty, noudatetaan kirkkolaissa säädettyä kuolemantapausten mukaista hautaamisjärjestystä. Lisäksi huomioon on otettava hautaoikeuden haltijan sekä seurakunnan hautaustoimesta vastaavan viranomaisen oikeudet hautaamisjärjestykseen liittyen.
Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää. Teoriapohjan tärkeimpänä osana toimi ajantasainen kirkkolaki (652/2023). Lisäksi työssä hyödynnettiin muun muassa muuta ajantasaista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Lähdeaineiston vähäisyydestä johtuen apuna käytettiin myös edellistä kirkkolakia koskevaa oikeuskirjallisuutta sopivilta osin.
Tutkimusten tulosten perusteella sen selvittämisessä, onko henkilöllä oikeus tulla haudatuksi sellaiseen sukuhautaan, johon on jo haudattu vähintään yksi vainaja, tulee ensisijaisesti huomioida, onko siitä, keitä hautaan voidaan haudata, sovittu sopimuksella. Jos sopimus on tehty vuoden kuluessa haudan luovutuksesta, tulee sitä noudattaa. Jos sopimusta ei ole tehty, noudatetaan kirkkolaissa säädettyä kuolemantapausten mukaista hautaamisjärjestystä. Lisäksi huomioon on otettava hautaoikeuden haltijan sekä seurakunnan hautaustoimesta vastaavan viranomaisen oikeudet hautaamisjärjestykseen liittyen.