Eurooppalaisen vähittäismaksamisen nykytila ja sen tulevaisuuden kehityssuunnat

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli eurooppalaisen vähittäismaksamisen nykytilanteen analysointi, sekä tulevaisuuden kehityssuuntien tunnistaminen. Työ pyrki selvittämään, minkälaisia vaikutuksia digitalisaatiolla, teknologisilla muutoksilla, sekä muilla trendeillä on maksutapoihin ja maksujärjestelmiin. Lisäksi pyrittiin arvioimaan sitä, minkälaisia mahdollisia vaikutuksia uusilla maksutavoilla voisi olla kuluttajien ja yritysten toimintaan. Opinnäytetyöstä hyötyvät erityisesti rahoitusalan toimijat, sääntelyviranomaiset ja yritykset, jotka kehittävät tai hyödyntävät uusia maksutapoja.

Työn kehittämistehtävänä oli realististen tulevaisuuden mahdollisuuksien ja skenaarioiden kartoittaminen vähittäismaksamisen osa-alueella. Opinnäytetyön aiheet rajautuivat näiden tavoitteiden saavuttamisen ympärille. Viitekehys työssä perustui taloustieteen ja rahoituksen teorioihin, sekä maksujärjestelmien historiallisten ja nykyhetkisten vaiheiden tutkimukseen. Tiedonhankinnassa hyödynnettiin aikaisempia tutkimuksia, aiheen kirjallisuutta, sekä alan asiantuntijoiden näkemyksiä. Tutkimusmenetelminä käytettiin kvalitatiivisia, eli laadullisia menetelmiä. Menetelmät olivat teemahaastattelu, dokumenttianalyysi, sekä skenaariotyöskentely. Menetelmistä saadut tulokset täydensivät toinen toistaan, luoden yhden suuremman tutkimuskokonaisuuden. Tutkimusmenetelmät osoittautuivat onnistuneiksi valinnoiksi aiheeseen, josta saatavaa tutkimustietoa ei vielä ole paljoa.

Tutkimusmenetelmistä saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että maksaminen Euroopassa on jatkuvasti siirtymässä entistä digitaalisempaan suuntaan. Kortti- ja mobiilimaksut ovat jo vakiintuneita suuremmassa käytössä, mutta tulevaisuudessa digitaalinen keskuspankkiraha ja lohkoketjupohjaiset ratkaisut voivat tarjota uusia keinoja perinteisten maksuratkaisuiden rinnalle. Tärkeää on se, että kuluttajilla ja yrityksillä on jatkossakin useita eri maksuvaihtoehtoja, joista ne voivat valita itselleen sopivimman. Täten, jos digitaalinen keskuspankkiraha halutaan tuoda markkinoille, tulisi se tapahtua siten, että sillä olisi mahdollisimman pieni haittavaikutus jo olemassa oleviin maksutapoihin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maksamisen kehitys vaatii jatkuvaa sopeutumista kuluttajilta, alan yrityksiltä, sekä lainsäätäjiltä. Suosituksena on, että lainsäätäjät ja maksupalveluntarjoajat panostavat tulevaisuudessa jatkuvasti maksamisen turvallisuuden kehittämiseen, maksutapavalikoiman monipuolistamiseen, sekä ei-digitaalisten maksutapojen säilyttämiseen. Jatkossa on tärkeää varmistaa, että uudet maksuvälineet ovat sekä tehokkaita että saavutettavia kaikille käyttäjäryhmilleen.