Läheisten kohtaaminen palliatiivisessa ja saattohoidossa – läheisten kokemuksia hoitohenkilökunnan kohtaamisesta ja saadusta tuesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sitä, kuinka läheiset kokevat hoitohenkilökunnan kohdanneen heidät ja tukeneen heitä potilaan palliatiivisen hoidon aikana. Tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, joka on käyttökelpoista hoitotyön kehittämistoiminnassa kaikissa niissä yksiköissä, joissa kohdataan palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden läheisiä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi palliatiiviseen ja saattohoitoon erikoistunut yksikkö. Toimeksiantajalle tuotettiin päivitetty vieraanvaraisuusohjeistus kerättyä aineistoa ja aiempaa tutkimustietoa hyödyntäen.

Palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon siirrytään yhteisymmärryksessä silloin, kun parantavalle hoidolle ei ole enää lääkärin arvion mukaan vastetta potilaan tilanteessa. Palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe on saattohoito, joka lopulta päättyy potilaan kuolemaan. Läheiset ovat kiinteä osa palliatiivista hoitoa aina elämän loppuvaiheen ennakoivan hoitosuunnitelman teosta asti. Heidän kohtaamisensa ja saamansa tuki vaikuttavat pitkään heidän tulevaisuuteensa joko positiivisesti tai negatiivisesti. Läheiseksi määritellään sellainen henkilö, jonka potilas kokee itsellensä tärkeäksi ihmiseksi. Vuosittain Suomessa noin 30 000 ihmistä on palliatiivisen hoidon piirissä ennen kuolemaansa, joten kohdattavien läheisten määrä on suuri kansallisella tasolla.

Työssä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmää. Läheisiltä kerättiin tietoa kyselylomakkeella, jonka avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja suljettujen väittämien vastaukset taulukoitiin tilastollisin menetelmin.

Läheisten keskeisimmät kokemukset hoitohenkilökunnan kohtaamiseen liittyen olivat empatia, hoitotyöntekijöiden lähestyttävyys ja kohtaamisten lämmin ilmapiiri. Läheiset kokivat hoitohenkilökunnan tarjonneen heille tukea, tuen saanti oli ollut riittävää ja hoitohenkilökunta oli ollut saatavilla. Tiedollisen tuen ja monipuolisen tuen muotojen tarjoaminen jakoivat läheisten mielipiteitä.

Saadut tulokset tukivat aiempaa tutkimustietoa ja sitä, mitä palliatiivisen hoidon suosituksissa on tästä aihealueesta nostettu esille. Läheisille annettavaan tukeen potilaan palliatiivisen hoidon erikoisalalla olisi tarpeellista kiinnittää entistä enemmän huomiota hoitotyön kehittämisen näkökulmasta. Jatkossa läheisille suunnatuista tuen mahdollisuuksista voisi tuottaa yhteenvedon kirjallista ja sähköistä materiaalia käyttäen. Tällaisen yhteenvedon pohjaa olisi mahdollista hyödyntää kansallisesti palliatiivisten potilaiden läheisiä kohtaavissa yksiköissä.