Kestävä tulevaisuus kulttuurialallekin: maakunnallinen kulttuurin kehittämisohjelma

Abstract

Kulttuurialan aluehallinnon rakenteet Suomessa ovat epäselvät, ja tämä opinnäytetyö tehtiin Päijät-Hämeen liiton tilauksesta etsimään kehittämisen kärkiä ja toimenpiteitä kulttuurialan kehittämiseksi maakunnassa. Tavoitteena oli luoda konkreettinen kehittämisasiakirja, joka ohjaa kehittämistyötä jatkossa. Toimeksiantajalle ohjelma mahdollistaa uudenlaisia mahdollisuuksia rahoittajana, kun aluekehittämisen rahoitusta voidaan ohjata ohjelman osoittamiin paikkoihin.

Tehtävänä oli yhdessä kulttuurialan toimijoiden kanssa löytää kehittämisen suunta. Aikajänne oli asetettu kahdeksan vuoden päähän, vuoteen 2030. Kehittämisohjelmaa ei tehty yksin tilaajaorganisaation käyttöön, vaan tarkoituksena oli löytää keskeiset kehittämisen kärjet, joihin alan toimijat voisivat sitoutua laajemminkin.

Teoreettisena viitekehyksenä paneuduttiin aluekehittämisen määrittelyyn, kulttuuripolitiikan aluehallinnon tarkasteluun ja kestävyystieteisiin. Näiden pohjalta laadittiin viitekehys, jossa kulttuuriohjelmaa ja maakunnallista kulttuurialan kehittämistä lähdettiin edistämään. Opinnäytetyö oli toiminnallinen, ja menetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta, benchmarkingia ja osallistavia, osin taidelähtöisiä menetelmiä kehittämistyöpajoissa.

Opinnäytetyön tuotoksena syntyi kehittämisohjelma, johon koostettiin tavoitteen mukaisesti kehittämisen kärjet sekä toimenpide-ehdotukset niiden edistämiseksi. Ohjelma ”Päijät-Hämeen kulttuurin suunta 2030” ohjaa kehittämistyötä maakunnassa.

Opinnäytetyön pohjalla oli kaksi taustaoletusta, jotka koskivat vakiintuneiden organisaatioiden välisten rakenteiden puutteita sekä alan potentiaalin jääminen varjoon aluekehittämisen näkökulmasta. Nämä taustaoletukset havaittiin myös kehittämisprosessin aikana. Kehittämistyön päätteeksi tunnistin kolme haastetta prosessissa. Ensimmäinen kohdistuu kulttuurin termin määrittelyyn; se tehtiin melko myöhäisessä vaiheessa työskentelyä ja jäi aika laveaksi. Toinen oli varsin konkreettinen ja menetelmällinen: Keskustelun ja tuotosten kirjaamiseen olisi työpajoissa pitänyt varata enemmän resurssia. Kolmas kohdistuu kohderyhmiin, sillä nuorten kuuleminen jäi melko ohueksi – muutoin asukkaita osallistettiin työskentelyyn alkumäärittelyä enemmän.

Keskeinen johtopäätös on, että kulttuuripolitiikan näkökulmasta alueelliset vastuut ja roolit ovat epäselvät, ja tiivistelmää kirjoittaessa jälleen murroksessa valtion aluehallinnon ja opetus- ja kulttuuriministeriön virastorakenteen muutosten myötä. Hajanaiset julkisen vallan rakenteet eivät tue parhaalla mahdollisella tavalla alueellisten innovaatioekosysteemien syntymistä. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta kehittämisohjelmille tai -strategioille kulttuurialalla, vaan enemmänkin osoittaa niiden tarpeen ja merkityksen. Jatkossa on tärkeää seurata ohjelman toteutumista, sitouttaa toimijoita ohjelman edistämiseen sekä tarkastella kriittisesti päivitystarpeita.

The structures of regional cultural administration in Finland are unclear, and this thesis was commissioned by the Päijät-Häme Regional Council to find key areas and measures for developing the cultural sector in the region. The goal was to create a concrete development document to guide future development work. For the Council, the program provides new opportunities as a financier since regional development funding can be directed to places indicated by the program.

The task was to find the direction of development together with cultural sector actors. The time frame was set eight years ahead, up to 2030. The development program was not created solely for the use of the Council but aimed to identify key development areas that sector actors could broadly commit to.

The theoretical framework delved into defining regional development, examining cultural policy regional administration, and sustainability sciences. Based on these, a framework was created to promote the cultural program and regional cultural development. The thesis was functional, and methods used included literature review, benchmarking, and participatory, partly art-based methods in development workshops.

The outcome of the thesis was a development program that compiled key development areas and proposed measures to promote them. The program “Päijät-Hämeen kulttuurin suunta 2030“ (Päijät-Häme Cultural Direction 2030) guides development work in the region.

The thesis was based on two assumptions: the lack of structures between established organizations and the potential of the sector being overshadowed from a regional development perspective. These assumptions were also observed during the development process. At the end of the development work, I identified three challenges in the process. The first pertains to the definition of the term culture; it was done at a relatively late stage of the work and remained quite broad. The second was quite concrete and methodological: more resources should have been allocated to writing down discussions and outputs in the workshops. The third pertains to target groups since the involvement of young people remained quite thin – otherwise, residents were engaged in the work more than in the initial definition.

The key conclusion is that from the perspective of cultural policy, regional responsibilities and roles are unclear, and at the time of writing this summary these are once again in transition due to changes in the state's regional administration and the structure of the Ministry of Education and Culture. Fragmented public structures do not best support the emergence of regional innovation ecosystems. However, this does not eliminate the need for development programs or strategies in the cultural sector but rather indicates their necessity and significance. In the future, it is important to monitor the implementation of the program, engage actors in advancing the program, and critically examine the need for updates.