Teräsraesinkouksen intensiteetin vaikutus valurautakappaleen pintajännitysprofiiliin
Piippo, Janne (2007)
Piippo, Janne
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503265022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503265022
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin valurautakappaleelle suoritettavan teräsraesinkouksen intensiteetin ja kappaleeseen sinkouksessa syntyvän jäännösjännitystilan jännitysprofiilin välistä yhteyttä.
Kirjallisuusosiossa tutustuttiin valurautaan materiaalina, materiaalien väsymislujuuteen, jäännösjännityksiin, sinkoukseen pintakäsittelymenetelmänä sekä jäännösjännitysten mittausmenetelmiin.
Kokeellisessa osiossa tutkittiin eri ripustusmenetelmien vaikutusta kappaleiden puhdistustuloksiin riippuratasinkouksessa. Lisäksi mitattiin sinkouksen intensiteettiarvoja kappaleen pinnalta ns. Almen-menetelmällä eri sinkousajoilla. Yhdestä singotusta kappaleesta suoritettiin jäännösjännitysten mittaus. Näiden jäännösjännitysten mittaustulosten sekä Almen-menetelmällä mitattujen intesiteettiarvojen pohjalta arvioitiin jäännösjännitystilan ja kappaleen kokeman sinkousintensiteetin välistä yhteyttä.
Sinkous aiheuttaa käsiteltävän kappaleen pintaan voimakkaan puristusjännitystilan. Koko kappaleen pinta on puristusjännityksen alainen sinkouksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa suoritetuilla mittauksilla ei pystytty luomaan sinkousintensiteetin ja puristusjännitystilan välille luotettavaa yhteyttä.
Jäännösjännitysmittausten tulosten luotettava soveltaminen käytännön väsymislujuuslaskentaan edellyttää väsytyskokeita, joiden suorittamista ei sisällytetty tähän opinnäytetyöhön.
Kirjallisuusosiossa tutustuttiin valurautaan materiaalina, materiaalien väsymislujuuteen, jäännösjännityksiin, sinkoukseen pintakäsittelymenetelmänä sekä jäännösjännitysten mittausmenetelmiin.
Kokeellisessa osiossa tutkittiin eri ripustusmenetelmien vaikutusta kappaleiden puhdistustuloksiin riippuratasinkouksessa. Lisäksi mitattiin sinkouksen intensiteettiarvoja kappaleen pinnalta ns. Almen-menetelmällä eri sinkousajoilla. Yhdestä singotusta kappaleesta suoritettiin jäännösjännitysten mittaus. Näiden jäännösjännitysten mittaustulosten sekä Almen-menetelmällä mitattujen intesiteettiarvojen pohjalta arvioitiin jäännösjännitystilan ja kappaleen kokeman sinkousintensiteetin välistä yhteyttä.
Sinkous aiheuttaa käsiteltävän kappaleen pintaan voimakkaan puristusjännitystilan. Koko kappaleen pinta on puristusjännityksen alainen sinkouksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa suoritetuilla mittauksilla ei pystytty luomaan sinkousintensiteetin ja puristusjännitystilan välille luotettavaa yhteyttä.
Jäännösjännitysmittausten tulosten luotettava soveltaminen käytännön väsymislujuuslaskentaan edellyttää väsytyskokeita, joiden suorittamista ei sisällytetty tähän opinnäytetyöhön.