Työturvallisuuslain kehittäminen etätyön näkökulmasta

Abstract

Työturvallisuuslaki (738/2002) ei sisällä erillisiä säännöksiä etätyöstä, vaikka se on yleistynyt pysyväksi työnteon muodoksi. Opinnäytetyössä tutkittiin työturvallisuuslain soveltamista etätyöhön sekä tunnistettiin lain puutteita ja kehittämistarpeita. Tavoitteena oli puutteiden ja haasteiden perusteella esittää lakiin muutoksia, jotka tukisivat työturvallisuuden toteutumista etätyössä ja laatia työnantajille suunnattu listaus, joka auttaisi heitä varautumaan mahdollisiin lakimuutoksiin.

Tutkimuksessa käytettiin oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää, jonka avulla analysoitiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöjä ja viranomaisohjeistuksia. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin de lege ferenda -lähestymistapaa, jonka avulla pyrittiin ehdottamaan muutoksia lainsäädäntöön ja arvioimaan niiden vaikutuksia.

Keskeisiksi työturvallisuushaasteiksi etätyössä tunnistettiin työnantajan rajalliset valvontamahdollisuudet, ergonomiaan ja työvälineisiin liittyvät ongelmat, tietoturvariskit, henkisen turvallisuuden ja työkuormituksen hallinta sekä vakuutusturvan epäselvyydet. Näiden haasteiden perusteella esitetään kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa työturvallisuuslain kehittämiseksi: nykyisten pykälien tarkentaminen tai erillisen etätyötä koskevan luvun lisääminen lakiin. Tutkimustulokset osoittavat, että etätyön turvallisuuden varmistaminen edellyttää tarkempia lainsäädännöllisiä linjauksia, erityisesti työnantajan velvollisuuksien ja työntekijän vastuiden osalta. Työnantajien on suositeltavaa ottaa työturvallisuus paremmin huomioon etätyössä jo ennen mahdollisia lakimuutoksia muun muassa riskien arvioinnin, ergonomian tukemisen ja vakuutusturvan selvittämisen kautta.