"Mennään rinta rinnan ja yhessä" : kasvatuskumppanuus vanhempien kokemana Simonpuiston päiväkodissa
Hakalahti, Jenni; Piippo, Pauliina (2007)
Hakalahti, Jenni
Piippo, Pauliina
2007
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on 
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504085910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504085910
Tiivistelmä
Tutkimuksemme aiheena oli kasvatuskumppanuus ylivieskalaisessa Simonpuiston päiväkodissa. Tarkoituksenamme oli kartoittaa kasvatuskumppanuutta nimenomaan vanhempien näkökulmasta. Haimme tutkimuksessamme vastauksia seuraaviin ongelmiin: mitä kasvatuskumppanuus vanhemmille tarkoittaa, mitkä ovat vanhempien odotukset ja toiveet kasvatuskumppanuuden suhteen, miten kasvatuskumppanuus vanhempien mielestä toteutuu käytännössä sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia kasvatuskumppanuuteen vanhempien mielestä liittyy.
Opinnäytetyömme on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston hankimme teemoitetulla parikeskustelulla, johon osallistui kaksi äitiä. Keskustelun teemat laadimme kasvatuskumppanuutta käsittelevän teorian pohjalta. Keskustelumateriaalin analysoiminen eteni aineiston teemoittelun kautta siitä nousseiden tulosten kytkemiseen teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Analyysin lähestymistapa oli teoriasidonnainen.
Kasvatuskumppanuus näyttäytyi vanhemmille päivähoitohenkilökunnan ia vanhempien välisenä yhteistyönä, jonka tavoitteena on lapsen etu. Vanhemmat toivoivat ennen kaikkea avointa, rehellistä ja luottamukseen perustuvaa vuorovaikutussuhdetta lapsensa kasvattajiin päiväkodissa. Heidän mielestään vuorovaikutuksen tulee olla tasa-arvoista ja molemminpuolista. Vanhemmat kokivat olevansa kumppaneita Simonpuiston päiväkodin työntekijöiden kanssa. He kokivat omahoitajajärjestelmän kasvatuskumppanuutta vahvistavana tekijänä. Lapsen tuonti- ja hakutilanteet, kasvatuskeskustelut ja näissä kuulluksi tuleminen edesauttoivat vanhempien kokemusta kumppanuudesta. Kasvatuskumppanuuden haasteena vanhemmat näkivät henkilökemioiden yhteensopimattomuuden ja eriävät kasvatusnäkemykset. Suurimpana kasvatuskumppanuuden antina vanhemmat kokivat sen, että he saavat jakaa kasvatusvastuuta ammattilaisen kanssa. Lapselle kasvatuskumppanuus tuo vanhempien mukaan turvallisuutta, mikä on tärkeää lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. 
Opinnäytetyömme on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston hankimme teemoitetulla parikeskustelulla, johon osallistui kaksi äitiä. Keskustelun teemat laadimme kasvatuskumppanuutta käsittelevän teorian pohjalta. Keskustelumateriaalin analysoiminen eteni aineiston teemoittelun kautta siitä nousseiden tulosten kytkemiseen teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Analyysin lähestymistapa oli teoriasidonnainen.
Kasvatuskumppanuus näyttäytyi vanhemmille päivähoitohenkilökunnan ia vanhempien välisenä yhteistyönä, jonka tavoitteena on lapsen etu. Vanhemmat toivoivat ennen kaikkea avointa, rehellistä ja luottamukseen perustuvaa vuorovaikutussuhdetta lapsensa kasvattajiin päiväkodissa. Heidän mielestään vuorovaikutuksen tulee olla tasa-arvoista ja molemminpuolista. Vanhemmat kokivat olevansa kumppaneita Simonpuiston päiväkodin työntekijöiden kanssa. He kokivat omahoitajajärjestelmän kasvatuskumppanuutta vahvistavana tekijänä. Lapsen tuonti- ja hakutilanteet, kasvatuskeskustelut ja näissä kuulluksi tuleminen edesauttoivat vanhempien kokemusta kumppanuudesta. Kasvatuskumppanuuden haasteena vanhemmat näkivät henkilökemioiden yhteensopimattomuuden ja eriävät kasvatusnäkemykset. Suurimpana kasvatuskumppanuuden antina vanhemmat kokivat sen, että he saavat jakaa kasvatusvastuuta ammattilaisen kanssa. Lapselle kasvatuskumppanuus tuo vanhempien mukaan turvallisuutta, mikä on tärkeää lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta.
