Postresuskitaatiohoito ensihoidossa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Ahokas, Nea; Hayrabedian, Sara (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504257693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504257693
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää elvytyksen jälkeisen hoidon eli postresuskitaatiohoidon eri vaiheita ensihoidossa hyödyntäen teoreettisen taustan hallintaa muun muassa elottomuuden ja spontaanin verenkierron palautumisen patofysiologiasta. Tavoitteena oli lisätä tietämystä elvytyksen jälkeisestä postresuskitaatio-oireyhtymästä ja sen ensihoidosta sairaalan ulkopuolella. Opinnäytetyö rajattiin koskemaan vain ensihoitoa, eikä jatkohoitoa teho-osastolla käsitelty tuloksissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston systemaattisessa tiedonhaussa hyödynnettiin tietokantoja Terveysportista, PubMedistä ja Cochrane Librarystä, ja tiedonhakua täydensivät manuaalinen tiedonhaku sekä fyysisten aineistojen käyttö.
Opinnäytetyön tuloksena saatiin kuvaus postresuskitaatiohoidon eri vaiheista ja erityispiirteistä ensihoidossa. Tarkastellut tutkimukset osoittivat, että postresuskitaatiohoito on moniulotteinen prosessi, ja se on elintärkeä potilaan eloonjäämisen sekä elämänlaadun kannalta. Hoidon onnistumisen keskeiset tekijät olivat hengityksen, verenkierron ja kehon lämpötilan hallinta sekä elottomuuden syyn selvittäminen ja sen asianmukainen hoito. Erityisesti aivovaurioiden ehkäisyn korostettiin olevan hoidon keskiössä. Parasetamolin vaikutuksia osana viilennyshoitoa tulisi tutkia tarkemmin tulevaisuudessa, sillä aiheesta ei löytynyt riittävää tutkimusnäyttöä.
Kansainväliset hoitosuositukset elvytyksen jälkeisestä hoidosta päivitetään noin viiden vuoden välein Euroopan elvytyskeskuksen ja ESICM:n toimesta, ja seuraavat suositukset on suunniteltu julkaistavaksi syksyllä 2025. On tärkeää vakinaistaa nämä suositukset myös suomalaisten aineistojen osalta, sillä niiden välillä ilmeni merkittäviä eroja, muun muassa vitaalielintoimintojen tavoitearvoissa ja lääkehoidossa. Lisäksi postresuskitaatio-oireyhtymän laajempi ymmärtäminen ja vakiintuneiden hoito-ohjeiden lisääminen koulutukseen voisi lisätä sen hoitotuloksia ensihoidossa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston systemaattisessa tiedonhaussa hyödynnettiin tietokantoja Terveysportista, PubMedistä ja Cochrane Librarystä, ja tiedonhakua täydensivät manuaalinen tiedonhaku sekä fyysisten aineistojen käyttö.
Opinnäytetyön tuloksena saatiin kuvaus postresuskitaatiohoidon eri vaiheista ja erityispiirteistä ensihoidossa. Tarkastellut tutkimukset osoittivat, että postresuskitaatiohoito on moniulotteinen prosessi, ja se on elintärkeä potilaan eloonjäämisen sekä elämänlaadun kannalta. Hoidon onnistumisen keskeiset tekijät olivat hengityksen, verenkierron ja kehon lämpötilan hallinta sekä elottomuuden syyn selvittäminen ja sen asianmukainen hoito. Erityisesti aivovaurioiden ehkäisyn korostettiin olevan hoidon keskiössä. Parasetamolin vaikutuksia osana viilennyshoitoa tulisi tutkia tarkemmin tulevaisuudessa, sillä aiheesta ei löytynyt riittävää tutkimusnäyttöä.
Kansainväliset hoitosuositukset elvytyksen jälkeisestä hoidosta päivitetään noin viiden vuoden välein Euroopan elvytyskeskuksen ja ESICM:n toimesta, ja seuraavat suositukset on suunniteltu julkaistavaksi syksyllä 2025. On tärkeää vakinaistaa nämä suositukset myös suomalaisten aineistojen osalta, sillä niiden välillä ilmeni merkittäviä eroja, muun muassa vitaalielintoimintojen tavoitearvoissa ja lääkehoidossa. Lisäksi postresuskitaatio-oireyhtymän laajempi ymmärtäminen ja vakiintuneiden hoito-ohjeiden lisääminen koulutukseen voisi lisätä sen hoitotuloksia ensihoidossa.