Torjuntahakkuiden vaikutus kirjanpainajatuhoihin hakkuukohteilla Mikkelin alueella
Kuukka, Mikke (2015)
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503243496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503243496
Tiivistelmä
Suomen taloudellisesti merkittävin kuusikoiden tuhohyönteinen kirjanpainaja, aiheutti laajamittaista tuhoa Mikkelin lähiympäristössä kesällä 2013. Kirjanpainajan aiheuttamien tuhojen pysäyttämiseksi suoritettiin useita pinta-alaltaan erikokoisia torjuntahakkuita.
Tässä työssä tutkittiin, pystytäänkö kirjanpainajaa vastaan tehtyjen torjuntahakkuiden laajuudella vaikuttamaan tuhohyönteisen leviämiseen sekä estämään tuhojen jatkuminen seuraavana vuonna hakkuuaukon reunassa. Samalla tarkasteltiin aikaisemman tuhon laajuuden vaikutusta tuhon jatkumiseen sekä torjuntahakkuiden aiheuttamia vaikutuksia kirjanpainajatuhoihin hakkuukohteilla.
Aineisto kerättiin vuonna 2013 kymmeneltä hakatulta työmaalta, joissa oli kirjanpainajan aiheuttama tuho. Lisäksi vertailukohteina käytettiin kahta tuhokohdetta, joissa hakkuita ei ollut tehty.
Kymmenestä koekohteesta seitsemässä havaittiin kirjanpainajatuho ja 49:stä iskeymärungosta 47 oli tuulenkaatoja. Hakkuukohteiden, joissa tuho jatkui, pinta-alat vaihtelivat 0,3 hehtaarista 8,1 hehtaariin. Iskeymätuulenkaatoja oli sitä enemmän, mitä suurempi avohakkuu oli tehty. Uusien iskeymäpuiden etäisyys aikaisemmasta tuhokohteesta vaihteli 20 metristä 150 metriin. Kahdella vertailukohteella tuhon jatkumista ei havaittu.
Tässä työssä tutkittiin, pystytäänkö kirjanpainajaa vastaan tehtyjen torjuntahakkuiden laajuudella vaikuttamaan tuhohyönteisen leviämiseen sekä estämään tuhojen jatkuminen seuraavana vuonna hakkuuaukon reunassa. Samalla tarkasteltiin aikaisemman tuhon laajuuden vaikutusta tuhon jatkumiseen sekä torjuntahakkuiden aiheuttamia vaikutuksia kirjanpainajatuhoihin hakkuukohteilla.
Aineisto kerättiin vuonna 2013 kymmeneltä hakatulta työmaalta, joissa oli kirjanpainajan aiheuttama tuho. Lisäksi vertailukohteina käytettiin kahta tuhokohdetta, joissa hakkuita ei ollut tehty.
Kymmenestä koekohteesta seitsemässä havaittiin kirjanpainajatuho ja 49:stä iskeymärungosta 47 oli tuulenkaatoja. Hakkuukohteiden, joissa tuho jatkui, pinta-alat vaihtelivat 0,3 hehtaarista 8,1 hehtaariin. Iskeymätuulenkaatoja oli sitä enemmän, mitä suurempi avohakkuu oli tehty. Uusien iskeymäpuiden etäisyys aikaisemmasta tuhokohteesta vaihteli 20 metristä 150 metriin. Kahdella vertailukohteella tuhon jatkumista ei havaittu.