RAINSCAPE: sateenvarjomateriaalien mahdollisuudet puettavissa tuotteissa
Keskitalo, Miia (2025)
Keskitalo, Miia
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504298086
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, mitä mahdollisuuksia sateenvarjojen uusiotuottaminen tuo vaateteollisuuteen kiertotalouden näkökulmasta ja minkälaisia puettavia tuotteita sateenvarjojen materiaaleista pystyy tekemään nollahukkatekniikoita hyödyntämällä. Sateenvarjojen kiertokulun parantamiselle ei ole juurikaan toteutettu aikaisempia tutkimuksia, minkä vuoksi aiheen tutkiminen nähtiin tärkeäksi vastuullisuuden näkökulmasta.
Tutkimusta tehtiin sekä tiedonhankinnan, että suunnittelun menetelmiä käyttämällä. Tiedonhankinnassa keskityttiin sateenvarjojen kulutuksen, kiertotalouden ja vastuullisuuden osa-alueiden analysointiin sekä nollahukkatekniikan tutkimiseen sateenvarjojen uusiotuottamisen näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat, että sateenvarjojen uusiotuttaminen nollahukkatekniikoiden keinoin pidentäisi materiaalien elinkaarta ja täten ratkaisisi laajasti kiertokulun ja vastuullisuuden ongelmia.
Suunnittelun menetelmiä käytettiin materiaalien tutkimiseen, jolla hahmotettiin sateenvarjomateriaalien mahdollisuuksia puettavien tuotteiden suunnittelussa. Sateenvarjomateriaalien tutkimiseen käytettiin mallinuken päälle muotoilua, jonka avulla kehitettiin tuotteita sekä sateenvarjon kangasmateriaaleista että metalliosista. Tutkimuksessa tehdyt prototyypit ja materiaalikokeilut osoittivat, että sateenvarjomateriaaleista pystyy tekemään puettavia tuotteita nollahukkatekniikoita hyödyntäen. Opinnäytetyössä tehty materiaalitutkimus on kuitenkin vielä joiltakin osin suppea rajallisen työskentelyajan vuoksi, joten sateenvarjomateriaalien uudelleen käytölle heräsi myös paljon jatkotutkimuskohteita opinnäytetyön aikana.
Tutkimustulosten ja inspiraation perusteella opinnäytetyöhön valmistettiin mallisto, jossa on
käytetty sateenvarjojen materiaaleja nollahukkatekniikoiden keinoin. Rainscape on mallisto, joka on inspiroitunut sateenvarjojen materiaaleista sekä äärisääolosuhteisiin pukeutumisesta. This thesis researched the possibilities of upcycling umbrellas in the fashion industry from a circular economy perspective and what kind of wearable products could be designed from umbrella materials using zero-waste techniques. Due to the lack of previous research on extending the lifecycle of umbrellas, the topic was regarded as important from a sustainability perspective.
The study utilized both research and design methodologies. The research phase focused on examining umbrella consumption, circular economy principles, and sustainability issues, as well as investigating the application of zero-waste techniques in the reuse of umbrellas. The findings indicated that applying zero-waste techniques to upcycling umbrellas could prolong the lifespan of the materials, thereby addressing key challenges in circular economy and sustainability practices.
Design methodologies were used to explore the inherent properties of umbrella materials and evaluate their potential in wearable design. This involved using draping techniques to create prototypes from both the fabric and metal components of umbrellas. The experiments and prototypes indicated that it is feasible to transform umbrella materials into wearable items using zero-waste techniques. However, due to time constraints, the material research was limited, suggesting that further research into the subject is needed.
Based on the insights and inspiration drawn from the research, a collection was created that utilizes repurposed umbrella materials and zero-waste techniques. The resulting collection “Rainscape” reflects inspiration drawn from both umbrella materials and the concept of dressing for extreme weather conditions.
Tutkimusta tehtiin sekä tiedonhankinnan, että suunnittelun menetelmiä käyttämällä. Tiedonhankinnassa keskityttiin sateenvarjojen kulutuksen, kiertotalouden ja vastuullisuuden osa-alueiden analysointiin sekä nollahukkatekniikan tutkimiseen sateenvarjojen uusiotuottamisen näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat, että sateenvarjojen uusiotuttaminen nollahukkatekniikoiden keinoin pidentäisi materiaalien elinkaarta ja täten ratkaisisi laajasti kiertokulun ja vastuullisuuden ongelmia.
Suunnittelun menetelmiä käytettiin materiaalien tutkimiseen, jolla hahmotettiin sateenvarjomateriaalien mahdollisuuksia puettavien tuotteiden suunnittelussa. Sateenvarjomateriaalien tutkimiseen käytettiin mallinuken päälle muotoilua, jonka avulla kehitettiin tuotteita sekä sateenvarjon kangasmateriaaleista että metalliosista. Tutkimuksessa tehdyt prototyypit ja materiaalikokeilut osoittivat, että sateenvarjomateriaaleista pystyy tekemään puettavia tuotteita nollahukkatekniikoita hyödyntäen. Opinnäytetyössä tehty materiaalitutkimus on kuitenkin vielä joiltakin osin suppea rajallisen työskentelyajan vuoksi, joten sateenvarjomateriaalien uudelleen käytölle heräsi myös paljon jatkotutkimuskohteita opinnäytetyön aikana.
Tutkimustulosten ja inspiraation perusteella opinnäytetyöhön valmistettiin mallisto, jossa on
käytetty sateenvarjojen materiaaleja nollahukkatekniikoiden keinoin. Rainscape on mallisto, joka on inspiroitunut sateenvarjojen materiaaleista sekä äärisääolosuhteisiin pukeutumisesta.
The study utilized both research and design methodologies. The research phase focused on examining umbrella consumption, circular economy principles, and sustainability issues, as well as investigating the application of zero-waste techniques in the reuse of umbrellas. The findings indicated that applying zero-waste techniques to upcycling umbrellas could prolong the lifespan of the materials, thereby addressing key challenges in circular economy and sustainability practices.
Design methodologies were used to explore the inherent properties of umbrella materials and evaluate their potential in wearable design. This involved using draping techniques to create prototypes from both the fabric and metal components of umbrellas. The experiments and prototypes indicated that it is feasible to transform umbrella materials into wearable items using zero-waste techniques. However, due to time constraints, the material research was limited, suggesting that further research into the subject is needed.
Based on the insights and inspiration drawn from the research, a collection was created that utilizes repurposed umbrella materials and zero-waste techniques. The resulting collection “Rainscape” reflects inspiration drawn from both umbrella materials and the concept of dressing for extreme weather conditions.