Etelä-Karjalan ravitsemisalan työntekijöiden työhyvinvointi maailman kriisien keskellä

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin Etelä-Karjalan ravitsemisalan työntekijöiden työhyvinvointia koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työhyvinvoinnin nykytilaa sekä siihen vaikuttaneita asioita. Tarkoitus oli selvittää, ovatko kriisit ja alalla vallitseva työvoimapula heikentäneet alan työhyvinvointia.

Opinnäytetyössä kerrotaan taustatietoja ravitsemisalan vetovoimasta, koronaviruksesta sekä Venäjän hyökkäyssodasta. Myös näiden vaikutuksia ravitsemisalaan käsiteltiin. Teoreettinen viitekehys koostuu työhyvinvoinnin määritelmästä sekä muista työhyvinvointiin liittyvistä teemoista. Näitä teemoja ovat esimerkiksi työn kuormitustekijät, työturvallisuus, esihenkilön vaikutukset työhyvinvointiin, resilienssi, lomautukset sekä työhön perehdytys.

Opinnäytetyössä toteutettiin määrällinen tutkimus. Aineistonkeruu menetelmänä tutkimuksessa käytettiin Webropol ohjelmalla luotua kyselylomaketta. Tutkimuksen kohderyhmänä toimi Etelä-Karjalassa työskentelevät tai vuoden 2019 jälkeen työnsä lopettaneet ravitsemisalan työntekijät. Hypoteesina eli ennakko-olettamana tässä työssä uskottiin suurten kriisien heikentäneen ravitsemisalan työhyvinvointia.

Tutkimus tulosten pohjalta voidaan todeta, että koronaviruksella ja Venäjän hyökkäyssodalla on välillisiä vaikutuksia työhyvinvointiin. Kriisit ovat esimerkiksi heikentäneet alan vetovoimaa. Tämän vuoksi alalla vallitsee työvoimapula, jonka todettiin heikentäneen työhyvinvointia. Vaikka alan työhyvinvointi oli heikentynyt vuosien 2020–2025 aikana, ei suoria vaikutuksia koronaviruksella ja Venäjän hyökkäyssodalla työhyvinvointiin nähden tulosten perusteella voitu todeta. Vaikka kriisien ja työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ei täysin voitu todeta, pystyttiin tuloksista huomaamaan monia yhtäläisyyksiä käsitellyn teorian kanssa.