Louhinnassa käytettävän räjähdysaineen määrän vaikutus lopputuotteen määrään ja laatuun

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka suuri merkitys louhinnassa käytettävän räjähdysaineen määrällä on murskeen laatuun ja sitä kautta lopputuotteen laatuun. Aihe valikoitui, koska työmaalla alettiin testaamaan käytännössä suurempia määriä räjähdysainetta, mutta mitään virallisia laskelmia tai vertailuja ei kukaan ollut koskaan tehnyt sen kannattavuudesta. Työmaalla heräsi keskustelua, miten toimeksiantajan jatkossa kannattaisi optimoida käytettävän räjähdysaineen määrää louhinnoissa, jotta saadaan mahdollisimman laadukasta ja kustannustehokasta lopputuotetta. Tavoitteena oli saada kirjallisia tutkimustuloksia ja suuntaa antavia lukuja tulevia louhintoja varten. Toimeksiantajana opinnäytetyölle toimi Maarakennus E. Hartikainen Oy.

Opinnäytetyössä käytiin läpi teoriapohjaa ja jo tutkittua tietoa liittyen louhintaan, murskaukseen ja murskeen laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Teoriaosuudet rajattiin ainoastaan oleellisiin asioihin lopputuloksen kannalta, mutta kuitenkin riittävän laajasti, että kaikki tekijät otettiin huomioon. Teoriapohja rakennettiin ajatellen työmaan tyyppiä eli avolouhintaa infratyömaalla kaukana asutuksesta. Tietoa kerättiin maarakennusalan kirjallisuudesta, työmaalta kerätyistä todellisista luvuista, henkilöhaastatteluista, laboratoriotuloksista ja mittauksista. Asioita tarkasteltiin toimeksiantajalle edullisimmasta näkökulmasta. Louhintatyössä tehoja voisi hakea monesta muustakin louhinnan osa-alueesta, mutta tässä selvitystyössä keskityttiin räjähdysainemäärän vaikutuksiin kustannusten ja laadun osalta. Pyrittiin selvittämään, onko kannattavaa sijoittaa räjähdysainemäärään vähän enemmän, jotta saadaan helpotusta seuraavaan työvaiheeseen ja lopulliseen laatuun.

Selvityksen tulokset olivat tietyiltä osin oikein arvattuja, mutta suurelta osin myös yllättäviä ja päinvastaisia odotuksiin nähden. Murskauksen tehot nousivat huomattavasti ruutukoon pienentämisen, eli käytännössä räjähdysaineen määrän nostamisen myötä. Murskeen laatu parani murskekäyrien perusteella selkeästi, mutta varsinaisen lopputuotteen eli rakennetun valmiin pinnan laadun paranemiseen ei löydetty mitään konkreettisia todisteita. Räjähdysainekustannukset nousivat yllättävän paljon ruutukoon pienentämisen myötä, mutta vaikutuksia rikotukseen tai porauskustannuksiin ei ollut mahdollista laskea puutteellisen aineiston vuoksi.

Johtopäätöksenä selvitystyölle voitiin todeta, että räjähdysaineen määrää lisäämällä saadaan kustannussäästöjä, mikäli työmaalla on käytössä oma murskaamo. Näitä säästöjä pitäisi kuitenkin vielä verrata rikotuksesta, porauksesta ja räjähdysaineista koostuviin kustannuksiin. Epäselväksi jäi, riittääkö murskauksesta ja rikotuksesta saadut säästöt kattamaan ja ylittämään kasvaneet poraus- ja räjähdysainekustannukset. Lisäksi opinnäytetyön aiheen rajauksen ulkopuolelle jääneet kuljetus- ja kuormauskustannukset pitäisi huomioida jatkolaskelmissa kokonaiskustannuksiin. Tiedoilla mitä tältä työmaalta oli käytössä ei ollut mahdollista tehdä kokonaisvaltaista kustannuslaskelmaa kaikista tekijöistä. Jatkoa ajatellen toimeksiantaja saa kuitenkin opinnäytetyön selvitystuloksista tärkeän suunnan, mitä laskelmia kannattaisi vielä tarkemmin tehdä kokonaisvaltaisen kustannusten optimoinnin kannalta tulevia urakkalaskelmia varten.