Lapsipotilaiden osallistamisen kehittämisestä lasten sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseksi

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Tampereen yliopiston ARKI2-tutkimushanketta, joka selvittää mm. perheiden sosioekonomisen aseman vaikutusta lasten hyvinvointiin. Opinnäytetyö tarkastelee lasten sosioekonomisten terveyserojen kaventamista terveydenhuollon kehittämisen näkökulmasta.

On vahvaa näyttöä siitä, että vanhempien vähäinen koulutus ja alhainen tulotaso johtavat lasten suurempaan sairastavuuteen ja korkeampaan kuolleisuuteen. Potilasosallisuuden on todettu kasvattavan ihmisen voimavaroja huolehtia terveydestään, joten lasten osallisuuden lisääminen voisi osaltaan kaventaa lasten sosioekonomisia terveyseroja. Tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan, miten lapsia osallistetaan, millaista vaikuttava osallistaminen on ja mitkä tekijät ovat keskeisiä osallistamisen kehittämisessä. Lopuksi pohdittiin tulosten soveltamista lapsipotilaan osallistamisen kehittämiseksi Suomessa.

Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka kohdistui uusimpaan eurooppalaiseen lapsipotilaiden osallistamista käsittelevään tutkimukseen. Tutkimusaineiston menetelmällinen laatu arvioitiin näyttöön perustuvan terveydenhuollon kehittämiseksi laadittujen JBI-kriteeristöjen avulla. Tutkimuskysymysten kannalta oleellisen tiedon löytämiseksi käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.

Tulokset osoittivat, että vaikuttavat osallistamisen menetelmät auttavat lasta muodostamaan ja ilmaisemaan mielipiteensä, jakavat tietoa ikätasoisesti ja lasta kiinnostavasti, mahdollistavat tunteiden ilmaisun ja käsittelemisen ja sisältävät palautteenannon mahdollisuuden. Osallistamisen kehittämisessä tulee ottaa huomioon erityisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden osallistava asenne, lapsen perhe- ja kulttuurisen taustan tunteminen ja yhdessä tekemisen lisääminen; kaikki tekijöitä, jotka parantavat vuorovaikutusta. Osallisuutta voitaisiin tukea lapsiystävällisillä tietomateriaaleilla ja lapsen omaa pohdintaa tukevilla kysymyksillä/kyselyillä. Lisäksi lasten kanssa tulisi kehittää heitä motivoiva palautelomake, jonka avulla kaikki lapset diagnoosista ja hoitopaikasta riippumatta voisivat ilmaista mielipiteensä osallisuuden toteutumiseen ja hoidon laatuun liittyen.

This Bachelor’s thesis was part of Tampere University’s ARKI2 project, which examines inter alia the impact of families’ socio-economic status on the wellbeing of children. The thesis focused on reducing socio-economic health inequalities among children from the healthcare’s point of view. There is strong evidence that parents’ lower educational and income levels lead to higher morbidity and mortality among children. Patient participation is seen to develop personal resources to actively promote one’s health, so enhancing child patient participation could possibly help to diminish children’s socio-economic health inequalities by promoting both social inclusion and health. This study aimed at identifying the ways in which child patient participation is being promoted, the key elements of effective child participation and the main issues to be considered when developing child patient participation.

The study was carried out as a systematic literature review that focused on the latest European research on child patient participation. The methodological quality of the studies included in the review was evaluated according to the appropriate JBI checklists, which are widely used to develop evidence-based healthcare. In order to find information relevant to the research questions, inductive content analysis was used.

The results showed that effective methods of participation help children to form and ex-press their opinions, share information in an age-appropriate and interesting way, allow for the expression and processing of emotions and include the possibility of feedback. Important factors in developing child participation are all linked to effective and emphatic communication skills; healthcare personnel’s attitude towards fostering child participation, familiarity with the child patient’s family and cultural background, and promotion of mutual activities. Child patient participation could be increased by developing child-friendly mate-rials for information provision and questions/questionnaires to encourage children to form and express their opinions. In addition, a motivational feedback form should be developed with children to enable all children, regardless of diagnosis and place of care, to express their views on the participation and quality of care.