Vankiloiden ohjelmatyön keskeyttämisen syyt ja seuraukset

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mistä syistä Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyö vangeilla keskeytyi, millaisia vaikutuksia ohjelman keskeytymisellä oli vangin rangaistusajan suunnitelmaan ja mitä tapahtui kuntoutuspolulle keskeytymisen jälkeen. Ohjelmatyöllä tarkoitetaan tässä Rikosseuraamuslaitoksen käytössä olevia kuntoutusohjelmia ja hyviä käytänteitä. Tavoitteena oli lisätä tietoa Rikosseuraamuslaitokselle vankien ja ohjelmia ohjaavien työntekijöiden ajatuksista ja kokemuksista kuntoutuksen keskeyttämiseen liittyvistä ilmiöistä koko kuntoutusprosessin ajalta. Koottua tietoa voi hyödyntää Rikosseuraamuslaitoksella ohjelmatyön suunnittelussa, sen toteuttamisessa sekä ohjelmatyön kehittämisessä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa.

Teoreettinen viitekehys koostui ohjelmatyön ja rangaistusajan suunnitelman kuvailusta, kuntoutuksen keskeyttämisestä, desistanssista, muutosmotivaatiosta ja muutoksen vaiheista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineiston hankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui kaksi vankia ja viisi ohjelmatyötä ohjaavaa työntekijää.

Tutkimuksessa selvisi, että syinä ohjelmatyön keskeytyksille olivat laitossiirrot, sääntörikkomukset, kuntoutuksen vääräaikaisuus, vangin elämäntilanteeseen tai terveyteen liittyvät tekijät, soveltumattomuus ryhmätyöskentelyyn sekä henkilökunnasta johtuvat syyt. Keskeytykset hidastivat tai jopa pysäyttivät rangaistusajan suunnitelman etenemisen, mikäli keskeytyksen syihin ja seurauksiin sekä jatkotoimenpiteisiin ei kiinnitetty huomiota. Tutkimuksen mukaan tämä päti myös kuntoutuspolun jatkuvuuteen, joka edellytti sekä työntekijöiltä että vangilta aktiivista työskentelyä asioiden etenemisen suhteen. Tutkimuksessa ilmeni myös seikkoja, joilla voitaisiin ennaltaehkäistä ohjelmatyön keskeytymistä. Tutkimustulokset tukivat opinnäytetyössä käytettyjä viitekehyksiä esimerkiksi motivaation merkityksestä liittyen ohjelmatyön keskeytyksiin.

Johtopäätöksistä nousi vahvasti esiin, että keskeyttämisen syyt olivat moninaisia, eikä keskeyttäminen aina osoittanut sitoutumattomuutta rangaistusajan suunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin. Motivaatio kuntoutukseen voi pysyä keskeytyksestä huolimatta, minkä vuoksi kuntoutuspolun jatkuvuus tulisi mahdollistaa keskeytyksen jälkeenkin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää laitos- ja osastosiirtoihin, sillä niiden puutteellinen ennakointi voi edesauttaa ohjelmatyön keskeytymistä ja näin heikentää kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Tutkimuksessa sisäisen motivaation nähtiin olevan keskeisin pysyvää muutosta edistävä tekijä, mutta myös ulkoisella motivaatiolla oli tätä tukeva vaikutus. Lisäksi havaittiin, että aina ohjelman keskeyttäminen ei ole negatiivinen asia osallistujan itsensä tai ryhmän kannalta. Keskeytysten ennaltaehkäisemiseksi tulisi panostaa ohjelmatyön huolelliseen suunnitteluun, laitosten sisäiseen ja niiden väliseen tiedonkulun tehostamiseen sekä vankien yksilöllisen tuen vahvistamiseen.