Sairaanhoitajaopiskelijan kulttuuriseen kompetenssiin liittyvät osaamistarpeet palliatiivisen ja saattohoitopotilaan hoitotyössä
Noponen, Tanja (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050810067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025050810067
Tiivistelmä
Suomessa asui vuoden 2024 lopussa yli 600 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä on noin 11 % koko väestöstä. Monikulttuurisuus haastaa terveydenhuoltoa monella tavalla. Sairaanhoitajat ovat muuttuvassa toimintaympäristössä keskeisessä asemassa ja heidän odotetaan tarjoavan kulttuurisensitiivistä hoitoa päivittäisessä työssään. Erityisesti elämän loppuvaiheen hoidossa tämä tarkoittaa erilaisten uskomusten ja tapojen ymmärtämistä ja kulttuuristen ja uskonnollisten rituaalien mahdollistamista.
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan palliatiivinen hoito on ihmisoikeus. Samaan aikaan tutkimusten mukaan Länsi-Euroopassa maahanmuuttajataustaisten potilaiden pääsy palliatiivisiin palveluihin on huonompaa kuin maassa syntyneiden. Taustalla ovat muun muassa kieleen liittyvät haasteet, tiedonpuute saatavilla olevista palveluista ja terveydenhuollon ammattilaisten huono kulttuurinen osaaminen.
Työelämän yhteistyötahona toimi Laurea-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla palliatiivisen ja saattohoitopotilaan hoitotyössä tarvittavaa kulttuurista osaamista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kulttuuriseen kompetenssiin liittyvistä osaamistarpeista vakavasti sairaan ja palliatiivisen potilaan hoitotyön opetuksen kehittämistarpeisiin. Tutkimuskysymys oli, millaisia näkökulmia kulttuurisesti kompetentti palliatiivisen ja saattohoitopotilaan hoito ottaa huomioon?
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Aineistona käytettiin 8 tieteellistä tutkimusartikkelia, jotka haettiin CINAHL-tietokannasta. Tuloksista nousi esiin kolme laajempaa teemaa, joiden huomioon ottaminen on tärkeä osa palliatiivisen ja saattohoitopotilaan kulttuurisesti kompetenttia hoitotyötä. Näitä olivat kulttuurisensitiivinen kommunikaatio, kulttuuriset uskomukset huomioiva kivunhoito ja kuoleman läheisyyteen liittyvien tapojen mahdollistaminen osana hoitotyötä. Näiden teemojen integroiminen osaksi vakavasti sairaan ja palliatiivisen potilaan hoitotyön opetusta edistäisi valmistuvien sairaanhoitajien kulttuurista osaamista. Opetukseen löytyy ulkomailta jo kehitettyjä malleja, joiden hyödyntäminen myös Suomessa voisi olla tarkoituksenmukaista.
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan palliatiivinen hoito on ihmisoikeus. Samaan aikaan tutkimusten mukaan Länsi-Euroopassa maahanmuuttajataustaisten potilaiden pääsy palliatiivisiin palveluihin on huonompaa kuin maassa syntyneiden. Taustalla ovat muun muassa kieleen liittyvät haasteet, tiedonpuute saatavilla olevista palveluista ja terveydenhuollon ammattilaisten huono kulttuurinen osaaminen.
Työelämän yhteistyötahona toimi Laurea-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla palliatiivisen ja saattohoitopotilaan hoitotyössä tarvittavaa kulttuurista osaamista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kulttuuriseen kompetenssiin liittyvistä osaamistarpeista vakavasti sairaan ja palliatiivisen potilaan hoitotyön opetuksen kehittämistarpeisiin. Tutkimuskysymys oli, millaisia näkökulmia kulttuurisesti kompetentti palliatiivisen ja saattohoitopotilaan hoito ottaa huomioon?
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Aineistona käytettiin 8 tieteellistä tutkimusartikkelia, jotka haettiin CINAHL-tietokannasta. Tuloksista nousi esiin kolme laajempaa teemaa, joiden huomioon ottaminen on tärkeä osa palliatiivisen ja saattohoitopotilaan kulttuurisesti kompetenttia hoitotyötä. Näitä olivat kulttuurisensitiivinen kommunikaatio, kulttuuriset uskomukset huomioiva kivunhoito ja kuoleman läheisyyteen liittyvien tapojen mahdollistaminen osana hoitotyötä. Näiden teemojen integroiminen osaksi vakavasti sairaan ja palliatiivisen potilaan hoitotyön opetusta edistäisi valmistuvien sairaanhoitajien kulttuurista osaamista. Opetukseen löytyy ulkomailta jo kehitettyjä malleja, joiden hyödyntäminen myös Suomessa voisi olla tarkoituksenmukaista.